Uneksittu huhtikuussa
1995:
Olen ystäväni kanssa ilmeisesti Nokialla, ja olemme lähdössä kävellen Jyväskylään. Tienpientareella vähän matkaa edellämme kävelee kaunis tyttö. Elehdimme toisillemme siihen tapaan, että napataanpa tuosta matkaseuraa. Ryhdyn puhumaan tytölle, mutta tämä vastaa välinpitämättömästi.
Pysähdymme huilaamaan laiturille järven rantaan. Menen veteen laiturin päähän, pidän laiturista kiinni ja hypin samalla ylös ja alas. Laiturin päädyn vajotessa painoni alla veteen hyppään sen päälle, otan kiinni pidemmältä laiturista ja jatkan hyppimistä. Näin saan laiturin vajoamaan aina hieman enemmän, kunnes olen aivan rannassa ja lähes koko laituri on vajonnut veteen.
Olemme siirtyneet tienpientareelta aivan tien vieressä metsässä tien suuntaisesti kulkevalle polulle. Kettu pyyhältää ohitsemme, ja hetken kuluttua mustalaismies on vähällä ratsastaa ylitsemme hevosella. Mies saavuttaa ketun ja ampuu sen haulikolla. Paikalle on ilmestynyt myös metsästäjän vaimo ja pieni tyttö. Tyttö itkee äidilleen: ”Ei niitä saa tollei kivasti tappaa, ne pitää teurastaa!”
Olemme syvemmällä metsässä, mustalaisten hökkeliasumuksen luona, jossa säntäilemme pelokkaina edestakaisin. Korkeat kuuset eivät päästä metsänpohjalle paljonkaan valoa. Kaverini vihjaisee minulle, kuinka helppoa paikalta olisi varastaa tavaraa. Minä kavahdan hänelle vihaisesti: ”Ole hiljaa, nuo osaa suomea!”
Olen ystäväni kanssa ilmeisesti Nokialla, ja olemme lähdössä kävellen Jyväskylään. Tienpientareella vähän matkaa edellämme kävelee kaunis tyttö. Elehdimme toisillemme siihen tapaan, että napataanpa tuosta matkaseuraa. Ryhdyn puhumaan tytölle, mutta tämä vastaa välinpitämättömästi.
Pysähdymme huilaamaan laiturille järven rantaan. Menen veteen laiturin päähän, pidän laiturista kiinni ja hypin samalla ylös ja alas. Laiturin päädyn vajotessa painoni alla veteen hyppään sen päälle, otan kiinni pidemmältä laiturista ja jatkan hyppimistä. Näin saan laiturin vajoamaan aina hieman enemmän, kunnes olen aivan rannassa ja lähes koko laituri on vajonnut veteen.
Olemme siirtyneet tienpientareelta aivan tien vieressä metsässä tien suuntaisesti kulkevalle polulle. Kettu pyyhältää ohitsemme, ja hetken kuluttua mustalaismies on vähällä ratsastaa ylitsemme hevosella. Mies saavuttaa ketun ja ampuu sen haulikolla. Paikalle on ilmestynyt myös metsästäjän vaimo ja pieni tyttö. Tyttö itkee äidilleen: ”Ei niitä saa tollei kivasti tappaa, ne pitää teurastaa!”
Olemme syvemmällä metsässä, mustalaisten hökkeliasumuksen luona, jossa säntäilemme pelokkaina edestakaisin. Korkeat kuuset eivät päästä metsänpohjalle paljonkaan valoa. Kaverini vihjaisee minulle, kuinka helppoa paikalta olisi varastaa tavaraa. Minä kavahdan hänelle vihaisesti: ”Ole hiljaa, nuo osaa suomea!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti