Uneksittu 15. marraskuuta 2015:
Olemme muuttaneet tyttöystäväni kanssa uuteen asuntoon. Juttelen vuokra-asioista naisen kanssa, joka osoittautuu taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Hän muun muassa kertoo aivan yllättäen, että taloyhtiö aikoo laittaa asunnon myyntiin vuoden päästä. Näen naisen kannettavan tietokoneen ruudulta, että hänellä on avoinna Excel-tiedosto, johon on tehty kyttäyshenkisiä havaintoja talon asukkaista. Minut on merkitty kuuluvaksi parrakkaiden miesten joukkoon, ja tulkitsen naisen pitävän parrakkaita miehiä lähtökohtaisesti epäilyttävänä.
Keskustelun aikana asuntoomme saapuu useita naapureita, osa tervehtimään, osa pikemminkin tarkkailemaan tilannetta. Myös talonmies on tullut paikalle, ja on ehtinyt huomaamattamani asentaa asuntoon useita massiivisen kokoisia kattolamppuja. Menen tilanteesta hämilleni, ja yritän kohteliaasti sanoa talonmiehelle, että kiitos avusta, mutta valitsisimme kattolamput mieluiten itse. ”Minä nyt ajattelin laittaa, kun sattui olemaan tuossa tuollaisia”, talonmies toteaa.
Vähitellen naapurit poistuvat paikalta – talonmies ryhtyy vielä poistuessaan järjestelemään kirjahyllyämme, ja alan jo hermostua häneen. Lopulta paikalla on enää nuori pariskunta. Kysyn heiltä, onko talonmies aina tuollainen. ”Meille se tuli käymään noin kuukauden ajan”, pariskunta toteaa.
Sitten huomaan, että asuntoon on joltakulta jäänyt myös whippet-rotuinen koira. Kysyn nuoreltaparilta, mutta he eivät osaa sanoa, kenen koira on kyseessä. Kannan koiran porraskäytävään ja kehotan sitä etsimään isännän tai emännän. Koira uikuttaa ja haluaisi tulla takaisin asuntoomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti