Jyrkällä polulla

Uneksittu 24. marraskuuta 2014:

Olen kaverieni kanssa Jyväskylän lähistöllä jossakin retkikohteessa. Olen käynyt paikassa aiemminkin, mutta päädymme silti väärälle polulle. Polku muuttuu erittäin haastavaksi: kiipeämme ylös lähes pystysuoraan hiekkaseinämään tehtyjä puisia tikkaita. Lopulta polku johtaa korkealle ja kapealle kalliopaadelle, josta on usean metrin pudotus suoraan alas, ja pois pääsee vain samaa reittiä pitkin. Paaden päällä tapaan viime kesän työleiriltä tutun Metsähallituksen miehen. Hän seisoo uskaliaasti aivan paaden reunalla. Lähden takaisin polulle, mutta paaden päältä poistuminen on vielä vaikeampaa kuin sinne nouseminen. Paatta erottaa polusta myös kapea mutta syvä kuilu, jonka yli olisi uskallettava hypätä. Laskeudun mahalleni ja yritän hivuttautua alas.

Atomipommiostoksilla Jörkan ja Clasun kanssa

Uneksittu 14. marraskuuta 2013:

Olen tyttöystäväni kanssa Punavuoren tai Kampin alueella Helsingissä. Jörn Donner vie meidät pieneen liikekiinteistöön, jossa tapaamme Claes Anderssonin. Haluan ostaa Anderssonilta atomipommin, sillä olen lukenut lehdestä, että hänellä on sellainen myytävänä. Käyn keskustelua kömpelöllä ruotsillani: ”Ja, jag läste i tidningen att du har en bomb...”

Jäähyväiset näyttelijättärelle

Uneksittu 10. marraskuuta 2011:

Olen nuoren näyttelijätär E:n asunnolla, joka sijaitsee erikoisessa rakennuksessa aivan Jyväskylän ydinkeskustassa. Paikalla on myös joku miesnäyttelijä, jota en tunne, mutta välimme ovat tuttavalliset. He ovat juuri aikeissa lähteä töihin, minä puolestani olen tulossa katsomaan sinä päivänä kaksikin näytelmää Jyväskylän kaupunginteatteriin.

E. on pian muuttamassa pois kaupungista, ja minä olen ilmeisesti lähdössä jonnekin reissuun, sillä mukanani on rinkka täynnä tavaraa. Vallitsee haikea lähdön tunnelma. Lähdemme ulos. Talon suuressa, sisustetussa eteisaulassa istuskelee pari epäilyttävän oloista tyyppiä tupakoimassa. Ulkona on kostea sää, ja jalkani kastuvat, sillä minulla on jalassa pelkät sandaalit. Pohdin, muistinko pakata rinkkaani vaellussaappaat, ja kummat ovat asiallisemmat jalkineet teatteriin mennessä, sandaalit vai vaellussaappaat.

Erkanemme teatterin kulmalla ja hyvästelemme. E. sanoo, että "pitää tehdä työmatkoiksi naamioituja vierailuja toistemme kaupunkeihin." Minusta se on viehättävästi sanottu ja vastaan: "Tehdään niin."

Valtiollisen kirkonpolttajan arkea

Uneksittu 2. marraskuuta 2014:

Poltan kirkkoja. Kyse ei kuitenkaan ole vandalismista saati satanismista, vaan työskentelen virallisessa kirkonpolttotyöryhmässä. Unessa ei käy ilmi, miksi täysin hyväkuntoisia kirkkoja (ja mahdollisesti myös moskeijoita) poltetaan; mahdollisesti vallalla on uskonnonvastainen yhteiskuntajärjestelmä. Eräässä aiemmassa poltossa kaksi vakaumuksellista uskovaista on jäänyt tietoisesti kuolemaan palavaan kirkkoon (tai moskeijaan), eikä heitä edes pyritty pelastamaan

Poltto-operaatiosta huolehtii pieni viranomaistyöryhmä, jossa on mukana myös uskonnollinen edustaja, jonka tehtävä on pyhittää sytytysneste. Minun työnäni on sytyttää tuli. Kastan pumpulipaloja sytytysnesteeseen, jolloin ne syttyvät itsestään.

Kirkkoja ei ole täysin tyhjennetty ennen tulen sytytystä, ja niinpä joudun pelastamaan tavaroita palavasta kirkosta. Tässä vaiheessa kirkon sisäpuoli muistuttaa lapsuudenkotini eteistä: oven pielessä on kenkäteline, jossa on lukuisia lenkkaripareja.