maanantai 22. helmikuuta 2016

Päätie kulkee rakennusten läpi

Uneksittu 22. maaliskuuta 2010:

Olen pienen seurueen kanssa matkalla jossain Etelä-Amerikassa. Kulkuneuvonamme on pieni leikkikalulta näyttävä kärry. Tiedän, että matkustamme pitkin koko mantereen poikki kulkevaa Pan-American Highwayta, mutta tie on tuskin metsäpolun levyinen. Kun tullaan kylään, ”tie” kulkee useiden rakennusten läpi; näissä rakennuksissa toimii lounasravintoloita, ja henkilökuntaa on pyydettävä avaamaan tietyt ovet, jotta matkaa voi jatkaa.

Pysähdymme palatsimaisen rakennuksen luona, ja menen tutkimaan pihamaalla kasvavaa ruohomaista matalaa pensaikkoa. Huomaan pensaan sisässä olevan lukuisia pieniä jyrsijän luurangon näköisiä olentoja. Ne ovat jähmettyneet paikalleen, ja oletan niiden olevan kuolleita. Sitten olennot alkavat kuitenkin reagoida vihaisesti liikkeeseen niiden lähellä. Yhä useampi niistä alkaa heräillä horroksestaan. Lähden hakemaan kameraa ja samalla huolestun, mahtavatko olennot olla vaarallisia, kun virkoavat.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Jonotuslistalle sairaalaan

Uneksittu 10. helmikuuta 2016:

Olen tyttöystäväni kanssa korkeassa sairaalarakennuksessa. Olemme aikeissa kirjautua tänne sisään – ei siksi, että olisimme sairaita, vaan koska tyttöystäväni mielestä täällä on tarjolla ”ihania hoitoja”. Näemmekin mm. kylpylää muistuttavan allasosaston, jossa näyttää olevan hoidettavana Javier Bardem. Yritämme kirjautua sisään ylimmän kerroksen osastolle, mutta meille kerrotaan, että heillä on parin kuukauden jonot. Jätämme yhteystietomme jonotuslistalle. Itse olen kuitenkin huojentunut, sillä minua on koko ajan nolottanut ajatus terveenä sairaalaan menemisestä.

Tyttöystäväni palaa alas hissillä, minä puolestani ahdasta portaikkoa pitkin siten, että loikin aina porrastasanteelta toiselle astumatta yhdellekään portaalle. Eksyn hetkeksi allasosastolle, jossa en meinaa löytää takaisin porraskäytävään johtavaa ovea.