Uneksittu 25. helmikuuta 2013:
Minulle esitellään uuden James Bond -elokuvan käsikirjoitusluonnosta. Tarinassa on tehty irtiotto perinteestä tekemällä Bondista muslimi. Minua epäilyttää, toimiiko muutos.
maanantai 25. helmikuuta 2013
lauantai 9. helmikuuta 2013
Junabongarit Keljonlahdella
Uneksittu 8.
helmikuuta 2010:
Kävelen lumisessa metsässä Keljonlahden suunnalla Jyväskylässä. Näen puisia opaskylttejä ja ymmärrän, että lähellä on jokin tyystin unohdettu nähtävyys. Kiipeän pienen harjanteen päälle ja yritän hahmottaa, missä kulkevat junaradat, joita tiedän täällä olevan.
Kiipeän puun oksille noin kolmen metrin korkeuteen. Näen silmälasipäisen nuoren miehen tarpovan hangessa minun suuntaani. Hän kulkee puuni alta, ja ryhdyn huitomaan irtonaista oksaa hänen kasvojensa edessä sekä huutelemaan hänelle. Hän ei meinaa millään hahmottaa, mistä ääni kuuluu, vaikka olen aivan hänen yläpuolellaan.
Talvi vaihtuu kevääksi. Kuljen läheiselle Jämsän-radalle. Paikalle on kerääntynyt muutamia junabongareita, sillä kohta juuri täällä on mahdollista todistaa jonkin tietyn veturityypin viimeistä ajoa. Ensin pääraiteella ajaa parikin junaa, mukaanlukien yksi höyryveturi, mutta ne eivät vielä ole päivän nähtävyys. Lopulta odottamamme juna lähestyy meitä pistoraiteella. Naiskuljettaja huutaa veturin ikkunasta, että kyseessä on sen ja sen veturin viimeinen ajo. Yleisessä hälinässä olen vähällä jäädä junan alle, mutta kierähdän viime hetkellä alta pois.
Kävelen lumisessa metsässä Keljonlahden suunnalla Jyväskylässä. Näen puisia opaskylttejä ja ymmärrän, että lähellä on jokin tyystin unohdettu nähtävyys. Kiipeän pienen harjanteen päälle ja yritän hahmottaa, missä kulkevat junaradat, joita tiedän täällä olevan.
Kiipeän puun oksille noin kolmen metrin korkeuteen. Näen silmälasipäisen nuoren miehen tarpovan hangessa minun suuntaani. Hän kulkee puuni alta, ja ryhdyn huitomaan irtonaista oksaa hänen kasvojensa edessä sekä huutelemaan hänelle. Hän ei meinaa millään hahmottaa, mistä ääni kuuluu, vaikka olen aivan hänen yläpuolellaan.
Talvi vaihtuu kevääksi. Kuljen läheiselle Jämsän-radalle. Paikalle on kerääntynyt muutamia junabongareita, sillä kohta juuri täällä on mahdollista todistaa jonkin tietyn veturityypin viimeistä ajoa. Ensin pääraiteella ajaa parikin junaa, mukaanlukien yksi höyryveturi, mutta ne eivät vielä ole päivän nähtävyys. Lopulta odottamamme juna lähestyy meitä pistoraiteella. Naiskuljettaja huutaa veturin ikkunasta, että kyseessä on sen ja sen veturin viimeinen ajo. Yleisessä hälinässä olen vähällä jäädä junan alle, mutta kierähdän viime hetkellä alta pois.
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Professori murahtelee
Uneksittu 6. helmikuuta 2013:
Kuljen oudolla kauniilla kampusalueella. Se sijaitsee Helsingin keskustan tuntumassa, mutta en ole koskaan aiemmin tiedostanut sen olemassaoloa. Olen menossa haastattelemaan meribiologian professoria. Professori on keski-ikäinen ulkomaalainen mies, mahdollisesti espanjalainen, mutta hän puhuu huoliteltua brittienglantia. Haastattelun aluksi hän korjaa minua: hänen tutkimusalansa ei ole ocean biology vaan marine biology. Haastattelu sujuu huonoissa tunnelmissa; mies vastaa kysymyksiini lyhyesti murahdellen. Kun kysyn, mikä on merten nykytila, professorin kollega naurahtaa, että tuota häneltäkin aina kysytään. Professori itse toteaa, että Jumala yksin tietää. Seuraavaksi kysyn, onko hän panteisti, mutta hän ei ole halukas puhumaan aiheesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)