Elämää natsimiehityksen aikaan

Uneksittu 23. huhtikuuta 1995:

Luokkatoverini A. ja K. ovat luonani kylässä, kun natsit miehittävät koko lähitienoon. Kaikki ihmiset tapetaan tai vangitaan, mutta me piiloudumme kotitalooni, eikä meitä löydetä. Natsit jäävät kuitenkin partioimaan aluetta, joten emme voi mennä ikkunoihin tai sammuttaa talossa palavia valoja. Minulla on jokin videonauha, joka meidän on tarkoitus ajankuluksemme katsoa yläkerran ikkunattomassa eteishuoneessa. Suljemme varmuuden vuoksi ovet muihin huoneisiin, kun tajuan, ettei talossa ole videoita, joten emme voi katsoa nauhaa.

Myöhemmin tulen alas olohuoneeseen. TV on auki, eikä se tunnu nyt ketään haittaavan. A. ja K. katsovat televisiota, josta tulee juuri James Bond -sarjan elokuva License to Kill. K. laulaa tunnussävelmää suomeksi: "Lupa tappaa-aa-aaa...." ja toteaa sitten, että laulussa on "ihan vitun tyhmät sanat". Sitten kuulemme yhden natsin touhuavan jotain aivan ikkunan alla ja menemme kaikki pitkin pituuttamme lattialle makaamaan.

Maailmanloppu Englannissa

Uneksittu 16. huhtikuuta 1997:

Olen englantilaisessa pikkukylässä vierailemassa jonkun perheen luona. En tunne heitä entuudestaan, mutta vietämme mukavia kesäpäiviä ja tutustumme toisiimme. Perheessä on isä ja äiti sekä tytär ja poika. Perheen tytär on nuori ja kaunis, ja vietän suurimman osan ajastani hänen kanssaan. Käymme lyhyillä romanttisilla retkillä; tyttö vie minut läheiselle järvelle, jossa on keskiaikaisen luostarin rauniot.

Eräänä päivänä tullessani perheen talon pihalle isä ja lapset ovat kuistilla ja katselevat huolestuneina taivaalle. Taivas on raskaiden mustien pilvien peittämä, ja ilmassa on pahaenteisyyttä. Isä kertoo minulle: "Nyt ne ovat tehneet sen, räjäyttäneet ydinpommin, tuhonneet maailman." Tuuli yltyy, ja isä käskee kaikki sisään ja kellariin. Kysyn, missä perheen äiti on. Hän on kuulemma samaisella järvellä, jossa tytär ja minä olemme käyneet retkellä. Isä ei tunnu piittaavan äidin kohtalosta, joten minä lähden hakemaan häntä. Perheen poika antaa minulle talon avaimen ennen kuin lukitsee oven.

Lähden juoksemaan metsää kohti katsellen samalla taivaalle. Mustat pilvet liikkuvat kuin nopeutetussa filmissä ja ovat uhkaavan matalalla. Sitten mäennyppylän takaa alkaa näkyä punertavaa hehkua, ja samassa metsä edessäni leimahtaa tuleen. Tajuan, etten selviä tästä.

Zappikivistä shakkinappuloita

Uneksittu 13. huhtikuuta 2015:

Äitini miesystävällä on vaivanaan sappikiviä. Ne poistuvat hänen kehostaan tunkeutumalla hänen vatsansa ihon (ja vaatteidenkin) läpi. Sappikivet ovat muodoltaan shakkipelin mustia nappuloita, ja ne on tehty pehmeästä kumimaisesta materiaalista. Yritän keventää tunnelmaa ja totean - Jukka Tilsan legendaarista lausetta löyhästi soveltaen - hilpeästi: "Zaahan näistä zappinappuloita!"

Yhteentörmäys kaivinkoneen kanssa

Uneksittu 1. huhtikuuta 2013:

Pyöräilen öisessä kaupungissa. Vastaani tulee tietyömaa, mutta kevyen liikenteen väylä näyttää jatkuvan suoraan työmaa-alueen läpi, joten jatkan matkaani. Alueella on kaivinkone työssä. Sen kauha kääntyy laajassa kaaressa suoraan minua päin. Kaadun maahan ja kiroan. Samalla näen yhden työmiehen kompuroivan kaivannossa ilmeisen humalassa.

Huudan ja kysyn: "Kännissäkö näitä töitä tehdään?" Kaivinkoneen kuski – joka ei ole humalassa – ei pahoittele tapaturmaa vaan nauraa ivallisesti ja sanoo, että kiertotie on merkitty selvästi. Menen katsomaan, mutta kiertotiemerkintä on vähintäänkin epämääräinen.