Jehovan todistajien sokkeloissa

Uneksittu 22. marraskuuta 2014:

Olen tyttöystäväni kanssa lapsuudenkodissani Jyväskylässä. Ulkoa kuuluu äänekästä musiikkia. Menen ikkunaan ja näen, kuinka Jehovan todistajien torvisoittokunta tulee ulos Keljon kirkosta, nousee ylös kotikadullemme ja lähtee kulkemaan katua pitkin. Kulkueen johtaja tarjoaa vastaantulijoille Jehovan todistajien esitteitä, mutta vanha pariskunta kieltäytyy niistä.

Lähdemme ulos, minä menen kirkolle. Se ei enää toimi kirkkona, vaan siinä on Jehovan todistajien kirpputori. Ikkunoissa mainostetaan kirjoja hintaan 0 euroa, ”omalla omistuskirjoituksellasi”. Naureskelen tälle ilmaisulle. 

Hiivin kirkon sisään. Se on tyystin erilainen kuin todellisuudessa, ja hyvin sokkeloinen. Menen alas ja ylös portaita, joissa ei ole lainkaan kaiteita. Ihmettelen, onko aikoinaan voitu rakentaa näin vaaralliset portaat. 

En löydä tietä takaisin ulko-ovelle, vaan päädyn käytävään, joka näyttää umpikujalta, mutta josta aukeaa jonkinlainen salaovi kirkon pihalle, kellotornin juurelle. Lähden takaisin kotitalolle, mutta huomaan vielä, että kirkon pihalle ja seinustalle on ilmestynyt useita hautoja, joita siellä ei ole ennen ollut.

Yliaktiivinen talkkari käy hermoille

Uneksittu 15. marraskuuta 2015:

Olemme muuttaneet tyttöystäväni kanssa uuteen asuntoon. Juttelen vuokra-asioista naisen kanssa, joka osoittautuu taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Hän muun muassa kertoo aivan yllättäen, että taloyhtiö aikoo laittaa asunnon myyntiin vuoden päästä. Näen naisen kannettavan tietokoneen ruudulta, että hänellä on avoinna Excel-tiedosto, johon on tehty kyttäyshenkisiä havaintoja talon asukkaista. Minut on merkitty kuuluvaksi parrakkaiden miesten joukkoon, ja tulkitsen naisen pitävän parrakkaita miehiä lähtökohtaisesti epäilyttävänä.

Keskustelun aikana asuntoomme saapuu useita naapureita, osa tervehtimään, osa pikemminkin tarkkailemaan tilannetta. Myös talonmies on tullut paikalle, ja on ehtinyt huomaamattamani asentaa asuntoon useita massiivisen kokoisia kattolamppuja. Menen tilanteesta hämilleni, ja yritän kohteliaasti sanoa talonmiehelle, että kiitos avusta, mutta valitsisimme kattolamput mieluiten itse. ”Minä nyt ajattelin laittaa, kun sattui olemaan tuossa tuollaisia”, talonmies toteaa.

Vähitellen naapurit poistuvat paikalta – talonmies ryhtyy vielä poistuessaan järjestelemään kirjahyllyämme, ja alan jo hermostua häneen. Lopulta paikalla on enää nuori pariskunta. Kysyn heiltä, onko talonmies aina tuollainen. ”Meille se tuli käymään noin kuukauden ajan”, pariskunta toteaa.

Sitten huomaan, että asuntoon on joltakulta jäänyt myös whippet-rotuinen koira. Kysyn nuoreltaparilta, mutta he eivät osaa sanoa, kenen koira on kyseessä. Kannan koiran porraskäytävään ja kehotan sitä etsimään isännän tai emännän. Koira uikuttaa ja haluaisi tulla takaisin asuntoomme.