Valoa postapokalyptiseen pimeyteen

Uneksittu 28. tammikuuta 1996:

Vaellan yksikseni ydinsodan autioittamassa maailmassa. Olen ilmeisesti kulkenut jo vuosien ajan kohtaamatta yhtään elävää ihmistä, kun saavun lumisen kuusimetsän keskellä piilossa olevan giganttisen rakennelman luo, jossa tapaan muita ihmisiä. Kyseessä on eräänlainen yhden rakennuksen muodostama kaupunki. Kaupungista on loppunut energia jo kauan aikaa sitten, mutta ratkaisen ongelman lakaisemalla lumet heidän aurinkokennojensa päältä – sivistyksellisen regression kokeneet ihmiset eivät enää tienneet, mistä heidän kaupunkinsa energia tulee.

Lupatarkastajan kummalliset koirat

Uneksittu 22. tammikuuta 1997:

Kadullamme kiertää tv-lupatarkastajan auto. Auton katolla on pyörivä antenni, joka paljastaa salakatselijat. Äitini mainitsee asiasta minulle, mutta katsoo itse siitä huolimatta televisiota. Auto ajaakin pihaamme, ja tarkastaja tulee ovelle. Äiti ja tarkastaja keskustelevat pitkään.

Tarkastajan auto on violetti, futuristisesti muotoiltu, lähes 10 metriä pitkä ja miltei yhtä korkea. Auto liikkuu talonkokoisen dalmatialaiskoiran vetämänä. Tarkastajalla on mukanaan myös toinen koira, joka on normaalin kokoinen, muistuttaa bokseria, mutta sen kuono näyttää siltä kuin se olisi pumpattu täyteen ilmaa. Koiralla ei myöskään ole jalkoja, vaan se liikkuu nähtävästi jonkinlaisen ilmatyynyn kannattamana. Oma koiramme haukkuu peloissaan näitä otuksia, ja jättiläisdalmatialainen katselee toisen kerroksen ikkunoistamme sisään. Kommentoin äidille, mitä kaikkea ne saavatkaan geenimuuntelulla aikaan.

Leuanvetoa ja erotiikkaa Sodankylässä, kulttuurihistoriaa Jyväskylässä

Uneksittu 15. tammikuuta 2010:

Matkustan yöbussilla Lappiin. Tienristeyksen kohdalla painan stop-nappia. Pelkään, että en ole painanut tarpeeksi ajoissa ja että bussi ei pysähtyisi, mutta kuljettaja käskee olemaan huoleti. Bussi kääntyy päätieltä sivutielle, joka nousee jyrkästi yhä ylemmäs ja ylemmäs tunturiin. Sitten näkyviin tulee muutamia rakennuksia ja niiden ympärillä huomattava määrä retkitelttoja. Ymmärrän, että saavumme Sodankylään, jossa on menossa elokuvajuhlat.

Bussin pysähtyessä ryhdyn etsimään takkiani, mutta en löydä sitä mistään. Takapenkiltä löydän ainoastaan jonkun matkustajan sinne unohtaman muovikassin täynnä avaamattomia viinapulloja. Minulla on ylläni vain t-paita ja ulkona on koleaa. Koitan kysellä ihmisiltä, onko lähistöllä jotain kauppaa, jossa voisin käydä vaateostoksilla, mutta minulle kerrotaan, ettei näillä seuduilla ole enää ainoatakaan kauppaa jäljellä.

Sitten tapaan espanjalaisen tuttavani, joka asuu ilmeisesti vanhassa puutalossa Sodankylässä. Vedän leukoja hänen kämppänsä portaikossa hankalasti siten, että keskivartaloni hankautuu koko ajan seinää vasten. Paikalle ilmaantuu myös amerikkalainen vaalea nainen, joka tulee suutelemaan minua ahnaasti. Hän koskettelee penistäni ja kiihotun.

Nainen on menossa elokuvaesitykseen, jossa yleisö on alasti, ja kaikki sivelevät ihonsa fosforimaalilla, joka sitten hehkuu pimeässä. Nainen sanoo palaavansa luokseni elokuvan jälkeen. Sanon odottavani häntä, mutta päätän sitten lähteä itsekin elokuvaan.

Sitten maisema vaihtuu Jyväskylän Älylään. On kaunis kesäpäivä. Joukko ihmisiä kävelee kaupungista poispäin, edelleen muka elokuvaesitykseen menossa. Ystäväni kävelee vierelläni ja luennoi Älylän historiasta. Se on minusta miellyttävää.

Herrasmiehellä on aina vasemmassa lahkeessa

Uneksittu 10. tammikuuta 1996:

Istun baari Vakiopaineessa luokkakaverini kanssa. Samassa pöydässä istuvat myös tuntematon mieshenkilö sekä kaunis tyttö, joka on flirttaillut minulle edellissyksynä. Tyttö ujuttaa pöydän alta kätensä oikealle reidelleni ja yrittää tunnustella penistäni. Sanon hänelle, että ei minulla herrasmiehenä koskaan oikeassa lahkeessa ole.