Vammainen esitelmöitsijä riehuu

Uneksittu 30. joulukuuta 2013:

Olen suuressa vanhassa rakennuksessa, jossa on useita kerroksia ja joka kerroksessa lukuisia huoneita ja portaikkoja. Kuljen rakennuksessa ympäriinsä jotain etsien. Sitten minun pitää palata sisäänkäynnin luo, sillä alkamassa on seminaari, johon osallistun. Löydän tieni suureen auditorioon, joka on muusta rakennuksesta poiketen täysin moderni. Seminaarin ensimmäisenä puhujana on lievästi vammainen nainen, joka liikkuu jonkinlaisen sähköpolkupyörän avustamana. Hän hermostuu jostakin hänelle esitetystä kysymyksestä niin, että törmäilee pyörällään pitkin seiniä eikä saa suuttumukseltaan sanottua juuri mitään. Ihmiset alkavat poistua auditoriosta naisen riehumiseen kyllästyneinä.

Tangonopetusta ja homostelua

Uneksittu 15. joulukuuta 2009:

Punatukkainen nainen opettaa minulle argentiinalaista tangoa puolityhjässä karaokeräkälässä. Opetuksessa on voimakas eroottinen lataus jalkapeleineen, mutta minua nolottaa, kun tallon naisen varpaille.

Käyn miesten wc:ssä, joka on hyvin likainen. Hyvin pukeutunut homopari tyydyttää siellä toisiaan täysin avoimesti. Miehet laukeavat toistensa käsille. Näky on minusta vastenmielinen, mutta yritän olla piittaamatta siitä ja menen kusilaarille. Sivullinen asiakas harmittelee, ettei saanut homoparin toimitusta kuvattua videolle. En ole varma, olisiko se ollut hänen mielestään kiihottavaa vai koomista.

Palaan baarin puolelle ja jatkamme tanssinopetusta. Seuraa osio, jossa konttaamme molemmat lattialla, ja siirrämme vuorotellen toisemme sivuun, jotta voimme kontata toistemme ohi. Tämä kuvio liittyy Budan (mutta ei Pestin) piiritykseen joskus 1000-luvulla; joku ruhtinatar oli tanssinut tällä tavoin ilmaistakseen, että kaupunki antautuu.

Nainen kysyy, onko minusta liian kylmä ilma käydä ulkona. Ymmärrän kysymyksen kutsuksi lähteä kuhertelemaan ja vastaan, että ei missään nimessä.

Etsintää teatterissa

Uneksittu 10. marraskuuta 2009:

Olen Jyväskylän kaupunginteatterissa (joka on paljon todellista sokkeloisempi) seuraamassa ystäväni R:n pitämää joulukonserttia. R. on suuri tähti ja sali on täynnä. Ohjelma on lyhyehkö, mutta jaettu silti kolmeen osaan ja sisältää väliajan. Konserttiin on luotu näytelmällisyyttä laulujen välijuontoihin, joissa lavalla on mukana nuori tyttö, muka R:n tytär, mutta oikeasti vain näyttelijä.

Väliajalla menen ala-aulaan. Käyttämäni portaikon yläpäässä on entinen tyttöystäväni, joka toimii jonkinlaisena aulavahtimestarina. Hän ei huomaa minua, vaikka kuljen aivan hänen ohitseen, enkä itse ota häneen kontaktia. Tapaan väliajalla ohimennen tuttuja, palaan sitten saliin, mutta en näe enää exääni. Lähden vielä uudestaan aulaan häntä etsimään, vaikka konsertin kuulutetaan jatkuvan muutaman minuutin päästä. Häntä ei näy, mutta jotkut muut henkilökunnan jäsenet ymmärtävät minun etsivän häntä ja tulevat kertomaan, että hän lähti jo jonnekin. Hekin ovat selvästi huolissaan hänestä. Kysyn joltakulta, mitä exälleni oikein kuuluu, mutta hän ei osaa kertoa muuta kuin että tämä on kuulemma nukkunut huonosti.

Keltaisella kangastiellä

Uneksittu 2. joulukuuta 2013:

Ajan syrjäisellä maantiellä autoa, joka muistuttaa varhaisimpia Fordin T-malleja. Autossa on kankainen katto, ja tuulilasi on nostettava itse ylös, jos haluaa. Turvavyötä ei ole, ja ajaessani huiman jyrkkää alamäkeä minun on painettava jalkani lattiaa vasten, etten putoaisi penkiltä tuulilasin yli. Auton jarrut eivät tunnu toimivan kunnolla.

Yhtäkkiä tie vie minut suureen keltaiseen festivaalitelttaan. Olen teltan katon rajassa. Auto on kapean kankaan päällä. "Kangastie" johtaa jyrkästi alaspäin, ja tajuan, etten pysty ajamaan siitä, sillä vaara auton suistumiseen pois kankaan päältä on liian suuri. Alhaalla maan tasossa näen kitaristi Tuomas Luukkosen. Huudan hänelle pyytääkseni apua. Samalla kuitenkin huomaan, että pystyn laskemaan auton käteni varassa alas; se ei paina montakaan kiloa.

Serge Gainsbourg ja mäkihypyn salat

Uneksittu 18. marraskuuta 2009:

Keskustelen iäkkään Serge Gainsbourgin kanssa. Ihmettelemme naureskellen, miksi mäkihyppy on ranskan kielellä "le ski-jump" ja miksei se ole "le ciel-hop".

(Aamulla herättyäni tarkistin sanakirjasta, mitä mäkihyppy oikeasti on ranskaksi: saut-a-ski.)

Mannerheimin tapetit

Uneksittu 14. marraskuuta 2009:

Olen vanhassa talossa, joka on kuulunut Mannerheimin suvulle. Yhdellä seinällä lukuisat tapettikerrokset kuoriutuvat esiin kuin kiehiset. Tapetinsuikaleisiin on tehty merkintöjä. Tutkin niitä ja huomaan, että niitä on tehnyt ainakin Mannerheimien palvelija. Revin tapettisuikaleet irti ja panen talteen, mutta minua tullaan nuhtelemaan: merkinnät olisivat olleet tutkijoille arvokkaimmillaan juuri siinä tilassa kuin ne olivat.

Hiihtovaellus etelänavalle

Uneksittu 12. marraskuuta 2013:

Olen ystäväni kanssa hiihtovaelluksella Etelämantereella. Tavoitteenamme on hiihtää etelänavalle, mutta varusteemme ovat hyvin kepoiset. Ensimmäisellä leiripaikallamme teen inventaariota ja totean, että meillä on ruokaa korkeintaan pariksi päiväksi. Erityisen huolissani olen siitä, että meillä ei ole mukana juomavettä. Ympärillä on toki paljon lunta, mutta se on kaikki likaista, kuin kaupungissa keväällä. Tutkimme karttaa, jonka mukaan etelänavalle pitäisi olla mahdollista hiihtää parissa päivässä, mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että meidän on syytä luopua yrityksestä. 

Markkinointia hätänumerossa

Uneksittu 5. marraskuuta 2013:

Olen entisellä asunnollani Jyväskylässä. Viereinen piharakennus liikkuu jostain syystä jokea kohti, katkeaa sitten pitkittäissuunnassa kahtia, ja talonpuolikas luhistuu jokeen. Tämän seurauksena joen pinta alkaa nopeasti nousta. Menen varoittamaan entistä kämppistäni ja muita ihmisiä, mutta he eivät kuuntele minua. Soitan hätänumeroon, mutta sieltä tulee nauhoite, jossa luetellaan eri vaihtoehtoja ja pyydetään painamaan sen mukaista numeroa. Osa vaihtoehdoista on tyystin kaupallisia.

Helsinki-Jyväskylä all night long

Uneksittu 24. lokakuuta 2011:

Ajan autolla. Kyydissäni on joukko nuoria. Alkaa sataa lunta ja minua hieman huolestuttaa, koska autossa on yhä kesärenkaat. Olemme ensin Helsingin maisemissa, mutta päädymme lyhyen matkan jälkeen vanhan kotitaloni pihaan Jyväskylässä. Vaikka lumisade alkoi vasta hetki sitten, pihaan on jo ehtinyt kasautua korkeat kinokset. Nuorten puheista tulee ilmi, että he ovat tulleet tänne jonkin herätysliikkeen juhlille. He kysyvät, olenko tulossa mukaan. Vastaan kierrellen ja päätän lähteä samantien pois.

Irvaileva saunan valaistus

Uneksittu 14. lokakuuta 2013:

Olen juhlissa, joihin sisältyy saunomista suuressa saunassa. Pienen kiukaan yläpuolelle on heijastettu sinertävä valo. Minun annetaan ymmärtää, että kyse on irvailusta Danny-show’n valoefektejä kohtaan.

Teatteriharjoituksissa

Uneksittu 10. lokakuuta 2009:

Olen seuraamassa Tampereen Ylioppilasteatterin harjoituksia. Ensin ohjelmassa on Kuka pelkää Virginia Woolfia? -näytelmän läpimeno, joka sujuu alusta pitäen hyvin takkuillen, sillä näyttelijät eivät muista vuorosanojaan ja yrittävät keksiä jotain sanottavaa. Välillä olen katsoja, välillä yksi näyttelijöistä.

Sitten siirrytään jonkin toisen näytelmän harjoituksiin. Lavalla ovat ystäväni S. (mies) ja L. (nainen). Lavalle on saatu jotenkin aikaiseksi laaja vesiallas, joten vaikuttaa kuin oltaisiin järven rannalla. S. kahlaa vedessä, siirtyy sitten rannalle, ja L. puolestaan siirtyy veteen. Tosin sitten lavalla ei enää olekaan vettä, vaan lava itsessään on vaimeasti läpinäkyvä. L. ui lavan ”sisässä”, tai juuri sen alla, ja näkyy sieltä himmeästi, kuin harson tai jään läpi. S. konttaa vastaavalla kohdalla lavan päällä ohjaillen L:ää. Taustalla soi vaimea musiikki. Kohtaus ja lavastus on niin kauniisti toteutettu että alan itkeä.

Kuolemantuomio rippileirillä

Uneksittu 3. lokakuuta 2011:

Olen rippileirillä, ilmeisesti kuitenkin aikuisena. Leirin järjestäjät ovat päättäneet rangaista erästä leiriläistä sääntöjen rikkomisesta kuolemantuomiolla, joka on määrä toimeenpanna kivittämällä. Vastustan tuomiota äänekkäästi ja muistutan Raamatun käskystä ”Älä tapa”. Järjestäjät eivät peräänny kannastaan. Pitkä, laiha, parrakas nuori mies tuodaan kivitettäväksi. Uni päättyy ennen tuomion täytäntöönpanoa.

Toivakan kirkko, Wicker Man ja Rissasen Jouni

Uneksittu 29. syyskuuta 2012:

Olen vanhan ihastukseni kanssa Toivakan kirkossa, joka on kuitenkin täysin erilainen kuin todellisuudessa. Paikalla on useita turisteja ja oppaita. Yksi oppaista tulee kysymään meiltä, haluammeko espanjankielisen opastuksen. Hän kertoo, että kirkossa kuvattiin kohtauksia John Boormanin The Wicker Man -elokuvaan, ja sen vuoksi se on suosittu turistikohde. Kerron, että se on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani.

Kirkon ulkopuolella kadulla iäkäs humalainen mies käyttäytyy aggressiivisesti ja huutelee ohikulkijoille. Hän laulaa kansanomaisella melodialla seuraavan tekstin: ”Missä se Rissasen Jouni luuraa, se Venäjän mulkkujen ystävä.”

[Jouni Rissanen on näyttämötaiteen läänintaiteilija Pohjois-Pohjanmaalla. Valvemaailmassa olen tavannut hänet kahdesti. Hänen Venäjä-suhteistaan minulla ei ole aavistustakaan.]

Matalalentoa Mummo Ankan autolla

Uneksittu 23. syyskuuta 1997:

Olen vanhan kouluni pihassa Jyväskylän Kukkumäessä. Paikalla on koolla enemmänkin väkeä, joukossa muun muassa mies, jonka ulkonäkö on sekoitus omaa isääni ja Carl Barksin Karhukoplan konnaa. Hän, minä ja kaksi muuta henkilöä kiipeämme autoon, joka muistuttaa Mummo Ankan autoa, mutta on isompi ja etenkin korkeampi – ohjaamokoppi on useita metrejä korkea. Pelkään koko ajan auton kaatuvan. Lähdemme ajamaan Kukkumäen katuja, jotka ovat vääristyneet vuoristoratamaisen jyrkiksi. Alamäkeen mennessä ei näe eteenpäin, ainoastaan alaviistoon, sillä korkeasta ohjaamokopista vain alaosa on tuulilasia.

Ajamme poispäin Jyväskylästä, ja edessä levittäytyvät kuusimetsien ympäröimät laajat teollisuusalueet. On yö ja kuu paistaa. Auto lähtee mäennyppylän huipulta lentoon pitkään, hitaaseen vaakaliitoon. Liitelemme teollisuushallien yllä. Välillä auto koskettaa maata, mutta ponkaisee siitä kevyesti uudestaan nousuun ja tekee jälleen pitkän liidon.

Levykaupassa

Uneksittu 17. syyskuuta 2009:

Olen ystäväni kanssa levykaupassa. Haluan ostaa hänelle jonkin Velvet Undergroundin levyn, mutta pohdin pitkään, minkä niistä. Ensimmäinen levy olisi itsestäänselvä valinta, mutta totean ystävälleni, että se kuuluu yleissivistykseen ja on siis hänen itsensä asia hankkia se. Sen jälkeen yritän tehdä valintaa Loadedin ja VU-kokoelman välillä.

Talo kuilun partaalla

Uneksittu 7. syyskuuta 2012:

Menen tyttöystäväni kanssa käymään hänen vanhempiensa luona, tosin paikka ei näytä yhtään siltä kuin todellisuudessa. Esittelen tyttöystäväni tämän vanhemmille aivan kuin he eivät tuntisi toisiaan. Hänen isänsä on kaivanut laajan kaivannon talon ympärille, niin että talo on uhkaavan näköisesti kuilun partaalla. Kaivausten myöstä on myös tullut esiin lukuisia limittäin ladottuja suurikokoisia viemäriputkia; koko talo näyttää seisovan niiden varassa.

Ex-tyttöystävä antaa lahjan

Uneksittu 29. elokuuta 2005:

Entinen tyttöystäväni on ilmeisesti yhä tyttöystäväni. Hän antaa minulle kirjekuoren. Sen sisällä on minulle varatut ajat syöpätutkimukseen ja psykiatrille.

Kun ei tunne heavya, ei saa naista

Uneksittu 23. elokuuta 2009:

Olen osallistunut johonkin merkilliseen kilpailuun. Kisan jälkeen muutama meistä osanottajista istuu odotustilassa, josta käydään hakemassa yksi mies kerrallaan toiseen huoneeseen. Ymmärrämme, että parhaiten menestyvät ilmeisesti palkitaan naisilla. Minut kutsutaan huoneeseen, jossa minulle sen enemmittä selityksittä esitetään tv-ruudulla tietokilpailukysymyksiä vastattaviksi. Kaikki kysymykset liittyvät heavy-musiikkiin, enkä ymmärrä niistä mitään. Haluaisin protestoida, mutta uni loppuu kesken.

Täsmälentoa Maarianhaminassa

Uneksittu 15. elokuuta 2012:

Olen lentokoneessa, joka on lähdössä Maarianhaminasta. Kone kaartelee todella matalalla aivan kaupungin kattojen tasalla. Sitten lentäjä "parkkeeraa" koneen niin, että se pysyy paikallaan siipien levätessä kadun vastakkaisilla puolilla olevien matalien kerrostalojen kattoja vasten. Muut matkustajat erehtyvät luulemaan, että olemme perillä, ja alkavat rynniä kohti ovea, kunnes heille huomautetaan virheestään. Kohta kone lähtee uudestaan liikkeelle siten, että lentäjä antaa toisen siiven pudota räystäältä alas saadakseen ilmaa sen alle.

Seiväshyppääjän onnettomuus

Uneksittu 12. elokuuta 2013:

Seuraan televisiosta suuria yleisurheilukisoja. Yhdysvaltalainen ystäväni osallistuu seiväshyppyfinaaliin. TV:ssä ei näytetä kuvaa itse hyppypaikalta, vaan ainoastaan digitaalisia tulostauluja, joiden numerot vaihtuvat jatkuvasti ja näyttävät välillä myös miinusmerkkisiä lukuja. Luvut saavat minut huolestumaan ystäväni puolesta, ja pian saan myös tekstiviestin, jossa ilmoitetaan hänen loukkaantuneen ja tarvitsevan lääkärin apua. Soitan ystävälleni. Kysyn, onko hänelle käynyt jotakin. Hän vastaa olevansa täysin kunnossa, mutta puhuu pikkutytön äänellä.

Ilmakehä karkaa avaruuteen

Uneksittu 25. heinäkuuta 1995:

Olen kotona kahden ystäväni kanssa, kun maapallon ilmakehä alkaa paeta avaruuteen. Mietimme olosuhteet huomioiden varsin rauhallisina, mitä tulisi tehdä. Ilman haihtuminen tapahtuu hitaasti, mutta huomaamme, että hengittäminen käy pikkuhiljaa vaikeaksi. Päätämme mennä talon vintille, koska se on muka sen verran tiivis, että siellä ilma säilyy kauemmin. Ikkunasta näemme, että ulkona on läpitunkematon hernerokkasumu. Vintiltä löydämme kolmet happilaitteet, mutta niissäkin on happea vain lyhyeksi ajaksi. Arvelemme, että Monitoimitalolla on varmaankin suuret happisäiliöt. Toinen ystävistäni päättää uskaltautua happilaitteen kanssa ulos sumuun.

Sammakoiden puolesta

Uneksittu 12. heinäkuuta 2013:

Olen kävelemässä luontopolulla. Mukanani on vuosia sitten kuollut koiramme sekä vanha koulukaverini. Koiralla ei ole hihnaa, joten pidän sitä kiinni niskavilloista. Polulla vastaan tulee outo eläin, jonka tunnistan sammakoksi, vaikka sen ruumiinmuoto ei juuri sammakkoa muistutakaan. Eläin aukoo isoa suutaan. Koirani nuuskii sitä ihmetellen, mutta jatkamme matkaa. Vanha kaverini sen sijaan polkee otuksen kuoliaaksi. Polulla tulee vastaan muitakin liiskaantuneita olioita. Hetkeä myöhemmin minut valtaa suuttumus kaverini teosta. Alan hakata häntä punaisen vajan seinää vasten kysyen samalla, miksi hänen piti tappaa otus.

Apina puree naistani

Uneksittu 9. heinäkuuta 2012:

Olen tyttöystäväni kanssa talossa, jossa on paljon eläimiä – ainakin kaneja, kissoja ja apinoita. Heitän eläimiä ulos talosta, mutta yksi kaniini menee heitettäessä ruttuun. Musta apina puree tyttöystävääni takamuksesta.

Joni Mitchell selostaa unen

Uneksittu 22. kesäkuuta 2009:

On ilmeisesti 1960-luvun loppu, ja olen pohjoisamerikkalaisessa suurkaupungissa, jossa on meneillään sodanvastainen suurmielenosoitus. Seuraan tapahtumia haltioituneena – vaikka olen paikalla aikalaisena, tiedostan samalla todistavani historiallisesti merkittäviä hetkiä.

Huomaan väkijoukosta nuoren miehen, jonka tunnistan Wired-nimisen lehden toimittajaksi. (Kyseessä ei ole valvemaailman samanniminen lehti.) Huudan miehelle – hänen nimensä on Jason – ja saan kiinnitettyä hänen huomionsa. Alan tohkeissani selittää hänelle, miten merkittävästä tapahtumasta on kyse, ja että hänen pitäisi kirjoittaa siitä lehteensä. Jason ei ole täysin vakuuttunut asiasta.

Ilta alkaa pimetä, ja poliisit pyrkivät hajottamaan mielenosoituksen. Näemme, kuinka paikalta ajaa pois kaksi bussia, joihin on lastattu pidätettyjä mielenosoittajia. Niiden käännyttyä mutkan taakse syntyy jokin ongelma, ja tilanne muuttuu kaoottiseksi. Sitten uneen ilmestyy voiceover-ääni, jonka hetken päästä ymmärrän olevan Joni Mitchell. Hän kertoo:

"Bussissa syttyi tulipalo, mutta yksi matkustajista sai sen sammutetuksi. Siitä hyvästä hänelle myönnettiin paikka olympiajoukkueessa. Hän oli algerialaista syntyperää, ja hänellä oli jumalan iho. Neljä vuotta myöhemmin menimme naimisiin. Hän on yhä mieheni."

Piiritys

Uneksittu 17. kesäkuuta 2009:

Olen poliisi ja osallistun aseistautuneen miehen piiritykseen. Mies tulee ulos kerrostalon kivijalassa olevasta baarista, nousee ulkoportaikkoa pari kerrosta ylöspäin ja alkaa sitten tähtäillä minua aseellaan. Ammun häntä kohti, mutta en ilmeisesti osu.

Kekkonen on kuollut - eläköön Kekkonen!

Uneksittu 5. kesäkuuta 2012:

Olen ilmeisesti virkamies Suomen hallituksen palveluksessa. Urho Kekkonen on juuri kuollut; tosin heti tämän tiedon saamisen jälkeen Kekkonen astuu sisään huoneeseen, täysissä voimissa ja edelleen presidentin virassa. Etäisesti omaa isääni muistuttava mies kättelee Kekkosta, tarkastelee tämän kasvoja pitkään koomisen läheltä ja ilmoittaa sitten: "Herra presidentti, pääministeri on kuollut."

Tämän jälkeen esittelen kaikille läsnäolijoille ajatustani kiinteistöveron uudistamisesta siten, että omia maitaan vapaaehtoisesti suojelleille maanomistajille maksettaisiin ns. negatiivista kiinteistöveroa. Hieman hermostuneena lisään vielä, että koska en ole perehtynyt asiaan, en tiedä vaikka tällainen järjestelmä olisikin jo käytössä.

In bed with Maritta Kuula

Uneksittu 29. toukokuuta 2012:

Olen ilmeisesti Maritta Kuulan rakastaja. Marittalla on syntymäpäiväjuhlat, joiden kunniaksi hänen luokseen on kokoontunut joukko julkisuuden henkilöitä ja toimittajia. Otamme vieraat vastaan sängyssä. Tilanne muistuttaa John Lennonin ja Yoko Onon Bed Peace -tempauksia. Maritta nousee vuoteessa polvilleen ja poseeraa ylpeästi alastomana. Minä suutelen ja puren hänen pakaroitaan. Hänellä on parikymppisen naisen vartalo.

Ikkunan takana seisoo teatteriohjaaja Juha Hurme. Maritta ottaa Hurmeesta valokuvan, ja sen jälkeen hän heijastaa kuvan johonkin kirjan kanteen – hänellä on kamera, jolla pystyy "siirtämään" kuvia mihin tahansa pintaan, jota niillä osoittaa. Hurme katselee kirjan kantta epäröiden. Huomautan hänelle, ettei Maritta suinkaan tarkoittanut, että lopullinen kansi olisi tuollainen.

Paluu ala-asteelle

Uneksittu 20. toukokuuta 2011:

Olen vanhan ala-asteeni liikuntasalissa (ilmeisesti kuitenkin aikuisena). Tarkoitus on pelata koripalloa, mutta lattia on pienten lasinsirujen peitossa. Minä ja muutama muu tunnollinen oppilas käymme lattiaa huolellisesti läpi ja poimimme lasinsiruja. Totean, että helppo ratkaisu olisi poistaa lattiaa peittävä ohut muovikalvo, johon on painettu koripallon ja muiden lajien kenttämerkinnät. Opettaja sanoo, että muovi asennettiin vasta vuosi sitten ja se maksoi kokonaiset yhdeksän euroa.

Välillä käyn alakerrassa, jossa on puusauna lämpiämässä. Kiukaan pesään on laitettu tuoretta pajua, mutta tuli palaa silti hyvin. Lisään pesään puita ja mietin, että vastuu saunan lämmittämisestä pitäisi olla jollain niistä lusmuilevista oppilaista, jotka eivät aio pelata koripalloa.

Pyhiinvaeltajat sillan alla

Uneksittu 5. toukokuuta 2009:

Lähes koko Jyväskylän keskusta-alue Tourulasta yläkaupungille on pelkkää moottoritietä ja moottoritien ramppia. Maisema on erittäin likainen, meluisa ja epämiellyttävä. Kuitenkin kaiken keskellä kulkee kevyen liikenteen väylä, joka on kaiken lisäksi osa tunnettua ja hyvin merkittyä pyhiinvaellusreittiä. Kannan mukanani henkarista roikkuvaa kokopukua, jonka haluan jättää johonkin turvalliseen paikkaan. Luulen jo löytäneeni sellaisen erään sillan alta, mutta kohta sinne alkaa kerääntyä pyhiinvaeltajia yöpymään. Juttelen nuoren kanadalaispariskunnan kanssa; he kertovat olevansa kotoisin Saskatchewanista, mutta muuttavansa pian Torontoon. He ovat kiinnostuneita kuulemaan Toronton-kokemuksistani.

Todellisuutta kauniimpi Jyväsjärven ranta

Uneksittu 1. toukokuuta 2006:

Olen soutelemassa Jyväsjärvellä, joka on mittasuhteiltaan tosimaailman vastinettaan huomattavasti laajempi. Sataman suunnalla kohtaan kaksi "järvihätään" joutunutta nuorukaista, joiden vene on uponnut. Pelastan heidät omaan veneeseeni ja soudan Mattilanniemen rantaan. Miehet ovat ilmeisesti veljeksiä, ja heidän käytöksensä on jotenkin tylyllä tavalla sivistymätöntä.

Mattilanniemessä rantaan, osittain veden päälle, on rakennettu kaunis paviljonki, joka toimii tunnelmallisena illanviettopaikkana. Paviljongissa toimii pieni hyvinvarusteltu kirjakauppa ja siellä soi pehmeä musiikki. Muitakin ihmisiä saapuu paikalle nimenomaan soutuveneillä; paviljongin edustalla vedestä nousee paaluja köyden kiinnitystä varten, ja paikalla on useita venekuntia. Ihmiset istuvat veneissään, yksin, kaksin, kolmin, jotkut sylityksin, ja tunnelma on hyvin romanttinen. Kaiken kruunaavat kauniit värikkäät paperilyhdyt, jotka valaisevat öistä järvenpintaa. Rantaväylän moottoritietä ei ole olemassakaan.

Uskonnollinen diktatuuri

Uneksittu 20. huhtikuuta 2009:

Suomesta on tullut uskonnollinen diktatuuri, jossa toisinajattelijoita vainotaan. Minut on pidätetty, ja minut aiotaan hirttää rikoksistani, joiden laatu ei käy selväksi. Pidättäjäni vaikuttavat pikemminkin epämääräiseltä lynkkausjoukolta kuin oikeuslaitoksen edustajilta. Tappelen vastaan, väkivaltaisesti. Tilanne vaikuttaa hyvin epätoivoiselta, mutta onnistun pieksemään yhden vangitsijoistani ja kiipeämään korkean aidan yli. Lähden juoksemaan pakoon.

Thanatos & Eros

Uneksittu 17. huhtikuuta 1998:

Kotitaloni vieressä sijaitsevalle aukealle on kokoontunut parikymmentä nuorta miestä, minä yhtenä heistä. Tappelemme verissä päin, sillä ajatuksella, että vain yksi meistä voi jäädä henkiin. Taistelukentän reunamilla kulkee villieläimiä, muun muassa kolme sutta, vaarallinen karhu ja sentin korkuinen lentävä jänis.

Sitten kaiken kaaoksen halki minua kohti kävelee määrätietoisesti vaalea, kaunis nainen tulipunaisessa mekossa. Hänellä on himokas hymy. Nainen tulee luokseni ja sanoo: "Minulla on sinulle lahja." Huomaan naisen olevan raskaana.

Olen perunaa

Uneksittu 12. huhtikuuta 2009:

Olen perunaa – en yksittäinen peruna, enkä perunasta tehty mies, vaan epämääräinen määrä irtoperunaa – ja yritän myydä itseäni jonnekin.

Hyypiöt mereen

Uneksittu 5. huhtikuuta 2012:

Olen suuren puisen purjelaivan kannella. Heittelen omituisen näköisiä ihmishahmoja mereen.

Vaarallinen räme

Uneksittu 24. maaliskuuta 1995:
 

Olen mukana pienessä seurueessa, ja taitamme matkaa jonkinlaisella lautalla pitkin järvenselkää. Mukana ovat ainakin luokkatoverini M. ja K. Järven ylittää valtavan pitkä ja korkea silta. Sillalta hyppää jatkuvasti itsemurhaajia alas järveen. Alittaessamme siltaa näemme, kuinka hyppääjät veteen osuessaan pomppaavat kerran kuin hidastetussa filmissä ja vajoavat vasta toisen kerran veteen osuessaan.

Lauttamme saapuu oudolle rämealueelle. Kasvillisuus on täysin vierasta, kuin toiselta planeetalta, ja kasvaa hyvin tiheässä – ainoastaan kapea väylä kulkee keskellä. Lautalla vallitsee painostava tunnelma – on kuin lauttamme olisi ainoa turvallinen paikka keskellä hengenvaarallista rämettä. Sitten väylällekin ilmestyy kasveja, jotka muistuttavat hieman palmupuun latvusta. Kohta kasvit tukkivat koko väylän. Ajattelen, että niiden yli ei saa kulkea, mutta niitä on mahdoton väistää. Aina kun lautta kulkee kasvin yli, sen vauhti hidastuu huomattavasti.
 

Sitten rämealue loppuu ja vaihtuu tavalliseksi metsämaisemaksi. Lähellä on lähes pystysuora kallioseinämä, jonka juurella kulkee rautatie. Ylempänä seinämässä on louhittu "porras", jota pitkin kulkee toinen samansuuntainen rautatie. Tulemme tämän portaan päälle, niin että vasemmalla puolellamme on 10 metrin pudotus alaspäin ja oikealla puolella kallioseinämä nousee suoraan ylöspäin. Vähän matkaa edessäpäin molemmat rautatiet sukeltavat tunneliin.

Kiipeän rinnettä ylöspäin. Lauttamme on muuttunut resiinaksi, vaikkei kuljekaan raiteita pitkin, ja luokkatoverini nousevat sillä loivaan ylämäkeen ylemmän rautatietunnelin sivusta. Heiltä loppuu vauhti, ja resiina lähtee vierimään rinnettä alaspäin yhä kiihtyvällä vauhdilla. Resiina uhkaa suistua kallioseinämän partaalta alas. Huudan pojille, he hyppäävät vauhdista pois, ja resiina törmää puuhun. Sitten molemmilla radoilla kulkee lukuisa määrä junia molempiin suuntiin.

Isosetä kuolee köysiradalla

Uneksittu 14. maaliskuuta 2004:
 

Olen jäsenenä Indiana Jones -henkisessä arkeologiryhmässä. Olemme jyrkkien kukkuloiden ja harjujen ympäröimässä pienessä laaksossa. Yhdessä kallionseinämässä on valtava portti, toisaalla vanha köysirata, ja jotenkin mystisesti kaikkeen liittyy jonkin muinaisen kulttuurin kiveen hakkaama kuva, joka esittää, miten köysiradalla kuljetaan. Tämä saattaa liittyä tai olla liittymättä portin avaamismekanismiin.
 

Sitten iäkäs isosetäni liukuu köysiradalla, joka viekin nyt tien yli. Hän pyrkii toisessa päässä tasapainoilemaan nuoran päässä, mutta lankeaa maahan ja kuolee siihen paikkaan. Sitten olenkin yhtäkkiä sairaalassa, kannattelen kuihtunutta isosetääni käsivarsillani ja itken vuolaasti, eikä kukaan halua auttaa.

Yökerhosta tulipaloon

Uneksittu 10. maaliskuuta 1998:

Olen jyväskyläläisessä yökerho Dominossa, joka on valvemaailmasta poiketen kolmessa eri kerroksessa. Ylin kerros on alaikäisille sallittu limudisko, kaksi alempaa K-18-tanssilattioita. Kuljen kaikkien kerrosten läpi ja alan sitten riehumaan limudiskossa. Hyppään pöydälle ja huudan. Järjestysmies, joka on vasta nuori poika, tulee häätämään minua. Riehun tieni läpi lähes tyhjien tanssisalien kautta ja tulen poistetuksi baarista. Ulkona selitän järjestyspojalle, etten ole juonut tippaakaan alkoholia enkä yleensäkään juo vaan sekoilen muuten vain, mutta hän ei ota uskoakseen.

Yhtäkkiä miljöö vaihtuu; olemmekin tulleet ulos rähjäisestä varastorakennuksesta jonkin puiston laidalle. On kesäyö. Huomaamme, että noin 500 metrin päässä laajan nurmikentän toisella laidalla kerrostalo palaa. Lähdemme juoksemaan tulipaloa kohti. Kehotan järjestyspoikaa soittamaan kännykällään hätänumeroon. Hän pyytää kuitenkin hieman peloissaan minua soittamaan. Yritän soittaa, mutta en saa yhteyttä.
 

Saavumme palavan talon luo; liekkejä ei näy, mutta ylimmän kerroksen ikkunoista puskee ulos paksu savuverho. Otan puistonpenkin ja nostan sitä kohti toisen kerroksen ikkunoita, joissa on ihmisiä. Ihmiset tarttuvat penkkiin ja hyppäävät siitä kiinni pitäen pehmeästi maahan. Pelastan tällä tavoin useita ihmisiä. Näen tytön ja pojan syleilevän toisiaan nurmikolla. Ymmärrän, että poika on pelastanut tytön talosta ja nyt tyttö osoittaa kiitollisuuttaan. Ihmettelen, miksei kukaan minun pelastamistani nuorista neitosista tule kiittelemään minua vastaavalla tavalla.

Naiset laiturilla

Uneksittu 2. maaliskuuta 1996:
 

Olen kahden tuntemattoman tytön kanssa laiturilla suuren järven rannalla. Järvellä on joko uponnut laiva tai sinne on pudonnut lentokone, ja ihmettelemme rantaan ajautuvaa hylkytavaraa. Tytöistä toisella on vaaleat hiukset, ja hän on hyvin tiukkapipoinen. Hän jahtaa tavaroita. Toisella on punaruskeat hiukset, ja hän on hippihenkinen luonnonlapsi. Hippityttö ja minä yritämme rakastella, mutta vaikka olemme jo riisuneet vaatteemme, ne ilmestyvät kerta toisensa jälkeen tiellemme.

James Bond muslimina

Uneksittu 25. helmikuuta 2013:

Minulle esitellään uuden James Bond -elokuvan käsikirjoitusluonnosta. Tarinassa on tehty irtiotto perinteestä tekemällä Bondista muslimi. Minua epäilyttää, toimiiko muutos.

Junabongarit Keljonlahdella

Uneksittu 8. helmikuuta 2010:

Kävelen lumisessa metsässä Keljonlahden suunnalla Jyväskylässä. Näen puisia opaskylttejä ja ymmärrän, että lähellä on jokin tyystin unohdettu nähtävyys. Kiipeän pienen harjanteen päälle ja yritän hahmottaa, missä kulkevat junaradat, joita tiedän täällä olevan.
 
Kiipeän puun oksille noin kolmen metrin korkeuteen. Näen silmälasipäisen nuoren miehen tarpovan hangessa minun suuntaani. Hän kulkee puuni alta, ja ryhdyn huitomaan irtonaista oksaa hänen kasvojensa edessä sekä huutelemaan hänelle. Hän ei meinaa millään hahmottaa, mistä ääni kuuluu, vaikka olen aivan hänen yläpuolellaan.
 
Talvi vaihtuu kevääksi. Kuljen läheiselle Jämsän-radalle. Paikalle on kerääntynyt muutamia junabongareita, sillä kohta juuri täällä on mahdollista todistaa jonkin tietyn veturityypin viimeistä ajoa. Ensin pääraiteella ajaa parikin junaa, mukaanlukien yksi höyryveturi, mutta ne eivät vielä ole päivän nähtävyys. Lopulta odottamamme juna lähestyy meitä pistoraiteella. Naiskuljettaja huutaa veturin ikkunasta, että kyseessä on sen ja sen veturin viimeinen ajo. Yleisessä hälinässä olen vähällä jäädä junan alle, mutta kierähdän viime hetkellä alta pois.

Professori murahtelee

Uneksittu 6. helmikuuta 2013:

Kuljen oudolla kauniilla kampusalueella. Se sijaitsee Helsingin keskustan tuntumassa, mutta en ole koskaan aiemmin tiedostanut sen olemassaoloa. Olen menossa haastattelemaan meribiologian professoria. Professori on keski-ikäinen ulkomaalainen mies, mahdollisesti espanjalainen, mutta hän puhuu huoliteltua brittienglantia. Haastattelun aluksi hän korjaa minua: hänen tutkimusalansa ei ole ocean biology vaan marine biology. Haastattelu sujuu huonoissa tunnelmissa; mies vastaa kysymyksiini lyhyesti murahdellen. Kun kysyn, mikä on merten nykytila, professorin kollega naurahtaa, että tuota häneltäkin aina kysytään. Professori itse toteaa, että Jumala yksin tietää. Seuraavaksi kysyn, onko hän panteisti, mutta hän ei ole halukas puhumaan aiheesta.

Ufot saapuvat Jämsään

Uneksittu 25. tammikuuta 2013:

Olen töissä Jämsässä sijaitsevan tehtaan konttorissa. Suuri ufo saapuu maapallolle ja nimenomaan Jämsään. Ulkoavaruuden asukit ottavat ihmiskuntaan yhteyden chattaamalla minun ja muiden työpaikalla olevien kanssa. He kirjoittavat kömpelöä englantia. Chattikeskustelussa on uhkaava sävy. Kirjoitan heille, että ottaisivat yhteyttä YK:hon: "Maybe you should try United Nations in New York City." Kohta sen jälkeen huoneeseeni saapuu minulle tuntematon nuori mies, jolla on aurinkolasit silmillään. Hän asettuu uupuneen näköisenä sohvalle makaamaan. Kysyn häneltä: "Are you ufo?" Käy ilmi, että mies on minun tavoin ollut yhteydessä ufoon; hän toteaa väsyneenä, että "YK-optio on jo torpattu."