Dome Karukoski Princenä

Uneksittu 15. toukokuuta 2010:

Haastattelen elokuvaohjaaja Dome Karukoskea, joka kuvaa uutta elokuvaansa suurten teollisuushallien kupeessa. Otan myös valokuvia Karukoskesta, mutta kameran tarkennus ei tahdo toimia. Karukoski alkaa valmistella kohtausta. Minä törmään PMMP:n tyttöihin, jotka roikkuvat pää alaspäin, ilmeisesti huvikseen. Kuvaan heitä ja totean, että tilanteesta saisi hienoja levynkansikuvia.

Karukoski tulee paikalle Princeksi pukeutuneena, ja paikalla on valtava joukko elokuvan statisteja. Vanhahtava hardrock alkaa soida, ja järjestysmiehet paiskovat yleisöä kovakouraisesti.

Työpaikan muuttotalkoot

Uneksittu 9. toukokuuta 2012:

Työpaikkani on muuttamassa uusiin tiloihin, ja huolehdimme muuttokuorman kuskaamisesta ainakin osittain työporukan talkoohommina. Työpaikalla on myös henkilökohtaisia tavaroitani; aivan viimeiseksi huomaan ottaa mukaan levysoittimeni. Soitttimella pyörii jokin venäläinen levy. Levyn kannet ovat monimutkainen avautuva kokonaisuus, jossa on ilmeisesti Itämeren kartta. Venäläinen kollegani katselee levyä kiinnostuneena. Menemme kadulla odottavaan minibussiin, jota kollegani ajaa.

Uloste vie halut

Uneksittu 3. toukokuuta 2012:

Olen automatkalla. Matkaseuranani on nainen, jonka henkilöllisyys jää tässä vaiheessa hieman epäselväksi. Kyseessä saattaa olla ex-tyttöystäväni tai kenties joku muu. Meitä molempia himottaa hirmuisesti, ja etsimme paikkaa, jonne mennä rakastelemaan. Lähes epätoivoisina päätämme mennä huoltoaseman wc:hen siitä huolimatta, että monet ihmiset näkevät meidän menevän samaan koppiin. WC:n pönttö ja lattia ovat kuitenkin aivan ulosteen peitossa, mikä vie halut.

Menemme juhliin. Nyt nainen on yksiselitteisesti ex-tyttöystäväni. Juhlissa on vanhoja kouluaikaisia kavereitani ja heidän kavereitaan. Tervehdimme ihmisiä, kun yksi minulle tuntematon mies hyökkää kimppuuni. Hän lyö minua ja kaataa päälleni vettä, tai mahdollisesti boolimaljan sisällön. Ensihämmennyksestä toivuttuani vastaan hyökkäykseen, käyn miehen kimppuun ja kaadan hänet maahan. Mies makaa kyljellään, minä istun hänen päällään, hakkaan kaksin käsin hänen päätänsä lattiaan ja vaadin selitystä. Mies kertoo hyökänneensä, koska oli varma, että muuten minä hyökkäisin hänen kimppuunsa. Olen järkyttynyt selityksen epäoikeudenmukaisuudesta sekä siitä, ettei kukaan totea miehen tehneen väärin. Vertaan asetelmaa tilanteeseen, jossa Venäjä hyökkäisi Suomeen sillä verukkeella, että muuten Suomi olisi kuitenkin hyökännyt Venäjälle. Kukaan ei puutu tilanteeseen, ja pohdin mielessäni, jatkaako väittelyä vai poistuako juhlista.

Olemme ilmeisesti yhä samoissa juhlissa. Paikalla on myös lukiokaverini ex-tyttöystävä. Käymme keskustelua siitä, miten hänellä oli tapana pukeutua avariin kaula-aukkoihin ja miten hän sai sen vuoksi kutsumanimen "Figura". On epäselvää, oliko hän hyvillään vai pahoillaan saamastaan huomiosta.