Uneksittu 21.
syyskuuta 1997:
[En
ole tässä unessa itse aktiivisena toimijana, vaan katselen sitä
kuin elokuvaa.]
Sankareina
on kliseisesti viiden hengen amerikkalaistiimi, joista yksi on
(tietenkin) viehättävä vaaleaverikkö. Ryhmä menee
syrjäiseen pikkukylään jossakin Venäjän maaseudulla. Siellä
heidän on määrä salaa selvittää, miksi joistakin ihmisistä on
tullut tahdottomia zombeja. Vastuussa on jokin salaperäinen "pahisten" ryhmä, joka toimii kylässä sijaitsevassa
ikkunattomassa teollisuusrakennuksessa. Rakennuksen ylimmässä
kerroksessa on disko tai ravintola, jossa zombie-ihmiset käyvät "juhlimassa", eli parveilevat siellä tyhjä katse
silmissään.
Sankarit saavat haltuunsa laitteen, jolla zombius
saadaan parannettua. Laite on kirjan kokoinen litteä laatikko, ja
siinä on digitaalinäyttö, jossa numerot vilistävät kohti nollaa.
Vaaleaverikkö menee pahisten baariin, hiipii vaivihkaa baaritiskin
luo, nostaa laitteen baarimikon nähtäväksi ja sanoo: "Te olette
jo hävinneet." Baarimikko jää tuijottamaan raivoissaan, kun
nainen peruuttaa hitaasti ulos baarista, laite koko ajan esille
nostettuna.
Naisen päästyä porraskäytävään asti hänet
yhyttää pahisten oma blondi. Ensi töikseen paha blondi repii
pitkät hiuksensa ja päänahkansa irti – hän on ilmeisesti
Terminator-tyylinen tappajarobotti. Paha blondi ajaa hyviksiä takaa
teollisuushallin ympäri. Hyvikset pyrkivät pakenemaan kunnes
laitteen laskuri tavoittaisi nollan. Paha blondi saa kuitenkin hyvän
blondin kiinni ja alkaa työntää peukalonkynsiään tämän
silmiin.
Ilmeisesti kaikki päättyy kuitenkin hyvin, sillä
seuraa leikkaus kylän rapistuneelle rautatieasemalle, josta
seikkailu sai alkunsakin. Joku murjaisee pakolliset vitsit
venäläisten junien huonosta kunnosta ja epämukavuudesta.