Jehovan todistajien sokkeloissa

Uneksittu 22. marraskuuta 2014:

Olen tyttöystäväni kanssa lapsuudenkodissani Jyväskylässä. Ulkoa kuuluu äänekästä musiikkia. Menen ikkunaan ja näen, kuinka Jehovan todistajien torvisoittokunta tulee ulos Keljon kirkosta, nousee ylös kotikadullemme ja lähtee kulkemaan katua pitkin. Kulkueen johtaja tarjoaa vastaantulijoille Jehovan todistajien esitteitä, mutta vanha pariskunta kieltäytyy niistä.

Lähdemme ulos, minä menen kirkolle. Se ei enää toimi kirkkona, vaan siinä on Jehovan todistajien kirpputori. Ikkunoissa mainostetaan kirjoja hintaan 0 euroa, ”omalla omistuskirjoituksellasi”. Naureskelen tälle ilmaisulle. 

Hiivin kirkon sisään. Se on tyystin erilainen kuin todellisuudessa, ja hyvin sokkeloinen. Menen alas ja ylös portaita, joissa ei ole lainkaan kaiteita. Ihmettelen, onko aikoinaan voitu rakentaa näin vaaralliset portaat. 

En löydä tietä takaisin ulko-ovelle, vaan päädyn käytävään, joka näyttää umpikujalta, mutta josta aukeaa jonkinlainen salaovi kirkon pihalle, kellotornin juurelle. Lähden takaisin kotitalolle, mutta huomaan vielä, että kirkon pihalle ja seinustalle on ilmestynyt useita hautoja, joita siellä ei ole ennen ollut.

Yliaktiivinen talkkari käy hermoille

Uneksittu 15. marraskuuta 2015:

Olemme muuttaneet tyttöystäväni kanssa uuteen asuntoon. Juttelen vuokra-asioista naisen kanssa, joka osoittautuu taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Hän muun muassa kertoo aivan yllättäen, että taloyhtiö aikoo laittaa asunnon myyntiin vuoden päästä. Näen naisen kannettavan tietokoneen ruudulta, että hänellä on avoinna Excel-tiedosto, johon on tehty kyttäyshenkisiä havaintoja talon asukkaista. Minut on merkitty kuuluvaksi parrakkaiden miesten joukkoon, ja tulkitsen naisen pitävän parrakkaita miehiä lähtökohtaisesti epäilyttävänä.

Keskustelun aikana asuntoomme saapuu useita naapureita, osa tervehtimään, osa pikemminkin tarkkailemaan tilannetta. Myös talonmies on tullut paikalle, ja on ehtinyt huomaamattamani asentaa asuntoon useita massiivisen kokoisia kattolamppuja. Menen tilanteesta hämilleni, ja yritän kohteliaasti sanoa talonmiehelle, että kiitos avusta, mutta valitsisimme kattolamput mieluiten itse. ”Minä nyt ajattelin laittaa, kun sattui olemaan tuossa tuollaisia”, talonmies toteaa.

Vähitellen naapurit poistuvat paikalta – talonmies ryhtyy vielä poistuessaan järjestelemään kirjahyllyämme, ja alan jo hermostua häneen. Lopulta paikalla on enää nuori pariskunta. Kysyn heiltä, onko talonmies aina tuollainen. ”Meille se tuli käymään noin kuukauden ajan”, pariskunta toteaa.

Sitten huomaan, että asuntoon on joltakulta jäänyt myös whippet-rotuinen koira. Kysyn nuoreltaparilta, mutta he eivät osaa sanoa, kenen koira on kyseessä. Kannan koiran porraskäytävään ja kehotan sitä etsimään isännän tai emännän. Koira uikuttaa ja haluaisi tulla takaisin asuntoomme.

Rikas Guy saapuu kaupunkiin

Uneksittu 27. lokakuuta 2013:

[Tätä unta katson osittain ulkopuolisena, kuin elokuvaa, osaksi taas olen unessa läsnä.]

Yhdysvaltalainen mies saapuu Helsinkiin 1980-luvun alussa, ehkä yleisurheilun MM-kisoihin vuonna 1983. Hän on jonkinlainen salainen agentti ja esiintyy valheellisella henkilöllisyydellä. Lentokentällä nuori mies luulee amerikkalaista joksikin toiseksi henkilöksi ja kysyy häneltä jostakin ryhmästä. Mies ohittaa kysymyksen ja ryhtyy puhumaan jostakin aivan muusta. He menevät yhdessä bussiin. Mies kertoo englanniksi: ”I'm just a rich guy.” Unessani on suomenkielinen tekstitys, jossa äskeinen lause on käännetty ”Olen vain rikas Guy.” Linja-auton ajaessa kohti Helsinkiä ikkunasta näkyy mäntyjen latvoihin tehtyjä erikoisia rakennelmia, kuin lavoja tarkka-ampujille.

Koira tavoittelee vesivahinkoa

Uneksittu 16. lokakuuta 2015:

[Tämän unen näen jonkun ns. first person -näkökulmasta mutta kuitenkin siten, että unen kokija en ole minä.]

Mies asuu pienessä ja ahtaassa kerrostaloasunnossa pienen koiran kanssa. Asunnossa ei ole erillistä kylpyhuonetta, vaan suihku on huoneessa. Koira tekee miehelle kiusaa vääntämällä suihkuhanan päälle. Mies yrittää sulkea suihkua, mutta jostain syystä se on hyvin vaikeaa. Lopulta hän saa suljettua vedentulon lattianrajassa sijaitsevasta sulkijasta, mutta koira onnistuu sen jälkeen avaamaan vedentulon vielä uudestaan hamuamalla valokatkaisijan näköistä kytkintä.

Hirviöitä syntyy sängyn alla

Uneksittu 6. lokakuuta 2015:

Olen Nokialla sukuni omistamassa vanhassa pikkumökissä. Olen majoittamassa mökkiin joitakin ystäviäni ja yritän siivota sitä heitä varten. Sängyn alta pölyjä pyyhkiessäni näen, että sängyn alla on myös muutama rotanloukku, joissa kaikissa on vastikään saaliiksi jäänyt rotta kiinni. Osa rotista vaikuttaa olevan vielä elossa. Sitten huomaan, että kaikki rotat ovat parhaillaan synnyttämässä poikasta, joka muistuttaa pikemminkin pientä Alien-elokuvien hirviötä kuin rottaa.

Äiti ja äitijeesus

Uneksittu 22. syyskuuta 2006:

Olen kotonani, ja nähtävästi äitini asuu täällä myös. Olen jostain syystä niin raivoissani äidille, että hajotan paikkoja. Vihaa ja häpeää tuntien lähden sitten karkuun. Kiipeilen välillä puussa, joka kasvaa lähellä viereisen kosken ylittävää siltaa. Sitten entinen rakastettuni pyöräilee ohi kesäisessä asussa ja iloisena. Lähden hänen peräänsä ja anelen häneltä anteeksiantoa. Hän kertoo minulle kirjoittaneensa päiväkirjaansa lauseen "Kunpa J. pääsisi irti äitijeesuksesta" -- mutta äitijeesuksella hän ei ole tarkoittanut äitiäni, vaan itseään.

Jammailuelokuvaa ja Hitchcockin uimahyppyjä

Uneksittu 6. syyskuuta 2008:

Koko tämä uni koostuu elokuvapätkistä. Kyseessä on elokuva-arkiston syyskauden ohjelmiston esittely. Hieman näsäviisas miesääni kertoo elokuvista samalla kun näen niiden "trailereita".

Ensimmäinen elokuva edustaa miehen mukaan "70-luvun jammailuelokuvagenreä"; siinä on mm. tyylikkään näköisiä ihmisiä huvipurren kannella. Toinen elokuva on "arkistojen aarre", äskettäin löytynyt Alfred Hitchcockin kotifilmi, joka on kuvattu Jyväskylän uimahallissa. Iäkäs Hitchcock tekee vanhanaikaisessa uima-asussa uimahyppyjä 50 metrin altaalla. Hän ei varsinaisesti hyppää mistään alas, vaan putoaa veteen suuren molskahduksen saattamana, ja aina pudottuaan nousee taas metrin-pari vedenpinnan yläpuolelle kunnes putoaa uudelleen. Hitchcock on koko ajan naama peruslukemilla, ja koko filmi on huomattavasti hidastettu.

Uusnatsit hyökkäävät Jyväskylässä

Olen kadunvaltausbileissä Jyväskylän keskustassa. Vallattu kadunpätkä on jokin poikkikatu Yliopistonkadun ja Kauppakadun välillä, mutta on hieman epäselvää, mikä. Kauppakadun puoleiseen risteykseen ilmestyy nuoria uusnatseja, jotka ampuvat savukranaatteja mielenosoituksen keskelle. Kranaatit eivät kuitenkaan puske normaaliin tapaan savua, vaan niistä lähtee lentoon pieniä "savupalloja", jotka ajavat ihmisiä takaa. Lähdemme tyttöystäväni kanssa juoksemaan karkuun. On epäselvää, mitä tapahtuisi, jos savupallo osuisi meihin, mutta ymmärrän, että ne ovat vaarallisia.

Voiko tupakoitsijan kanssa seurustella?

Uneksittu 29. heinäkuuta 1996:

Olen pienessä kylässä, maisema muistuttaa jotain Välimeren maata. Juttelen kahden peruskoulussa luokallani olleen tytön kanssa. Toinen kertoo tavanneensa ihanan miehen, ja tytöt keskustelevat siitä, pitäisikö antautua vakavaan suhteeseen vai ei. Miehessä on kuulemma se huono puoli, että hän tupakoi paljon. Tästä puhuessaan tytöt kuitenkin polttavat itsekin. Totean, etten itsekään voisi seurustella sellaisen tytön kanssa, joka polttaa. Ihastunut tyttö kuitenkin korostaa vielä, miten tupakkamies laulaa ”niin ihanasti” Elviksen biisin I Can't Help Falling in Love With You.

Kirkon kirjoissa

Uneksittu 5. heinäkuuta 2014:

Olen ystäväni kanssa Kallion kirkon kirjastossa. Kokoelmat ovat kuin keskisuuren kaupungin kirjastossa: hyllyistä löytyy jopa eroottista undergroundsarjakuvaa. Samalla kirkon diakonit keskustelevat apua kaipaavien ihmisten kanssa. Ihastelen toimintaa ja päätän liittyä kirkkoon.

Kuvista aineellistuu nauha

Uneksittu 24. kesäkuuta 2009:

Tyttö, johon olen vuosia sitten ollut ihastunut, esittelee minulle digitaalista laitettaan, jossa hänellä on valokuvia (kyseessä ei kuitenkaan ole kamera). Ryhdyn järjestelemään laitteessa olevia kuvia niin, että ne ovat esillä 2x5 kuvan muodostelmassa. Järjestän kuvat niin, että eri kuvissa näkyvä vaaleanpunainen paperinauha näyttää ikään kuin kulkevan kuvasta toiseen koko kuvasarjan läpi. Kuvia on eri paikoista, niin Nick Caven keikalta kuin sukuni vanhalta talolta.

Vaaleanpunainen nauha on materialisoitunut kuvista ja on nyt kiinni itse laitteessa, sekaisena vyyhtinä. Valittuani kuvat ojennan laitteen takaisin tytölle, ja nostan nauhan hänen kaulansa ympärille. Mielestäni se on hyvin kaunis lahja.

Isän kalmoa etsimässä

Uneksittu 8. kesäkuuta 2015:

Olen Ilomantsissa retkeilemässä. Isäni on kadonnut täällä joskus vuosia aiemmin. Nyt koolla on etsintäseurue, jonka on tarkoitus etsiä isän ruumista maastosta. Vaikka kyseessä on oma isäni, minä en johda etsintää enkä ole koonnut seuruetta.

Ryhmitymme jyrkän rinteen alapuolelle noin kymmenen metrin välein ja lähdemme kulkemaan metsään. Metsänpohjaa peittää monin paikoin laaja, retkipatjaa muistuttava "matto". Kääntelen sitä sauvallani nähdäkseni sen alle.

Löydän maasta paristakin paikasta luita, ja tarkastelen niitä nähdäkseni, olisivatko ne ihmisen luita. Ensimmäiseen löydökseeni kuuluu suuria luita ja karhun pääkallo, joka tosin ei muistuta lainkaan aitoa pääkalloa, vaan on ikään kuin karhun kasvojen muotoinen kivinen veistos. Toisella paikalla olen jo aivan selvästi näkevinäni ihmisen pääkallon, mutta kun kääntelen sitä, se onkin karhun kallo.

Dome Karukoski Princenä

Uneksittu 15. toukokuuta 2010:

Haastattelen elokuvaohjaaja Dome Karukoskea, joka kuvaa uutta elokuvaansa suurten teollisuushallien kupeessa. Otan myös valokuvia Karukoskesta, mutta kameran tarkennus ei tahdo toimia. Karukoski alkaa valmistella kohtausta. Minä törmään PMMP:n tyttöihin, jotka roikkuvat pää alaspäin, ilmeisesti huvikseen. Kuvaan heitä ja totean, että tilanteesta saisi hienoja levynkansikuvia.

Karukoski tulee paikalle Princeksi pukeutuneena, ja paikalla on valtava joukko elokuvan statisteja. Vanhahtava hardrock alkaa soida, ja järjestysmiehet paiskovat yleisöä kovakouraisesti.

Työpaikan muuttotalkoot

Uneksittu 9. toukokuuta 2012:

Työpaikkani on muuttamassa uusiin tiloihin, ja huolehdimme muuttokuorman kuskaamisesta ainakin osittain työporukan talkoohommina. Työpaikalla on myös henkilökohtaisia tavaroitani; aivan viimeiseksi huomaan ottaa mukaan levysoittimeni. Soitttimella pyörii jokin venäläinen levy. Levyn kannet ovat monimutkainen avautuva kokonaisuus, jossa on ilmeisesti Itämeren kartta. Venäläinen kollegani katselee levyä kiinnostuneena. Menemme kadulla odottavaan minibussiin, jota kollegani ajaa.

Uloste vie halut

Uneksittu 3. toukokuuta 2012:

Olen automatkalla. Matkaseuranani on nainen, jonka henkilöllisyys jää tässä vaiheessa hieman epäselväksi. Kyseessä saattaa olla ex-tyttöystäväni tai kenties joku muu. Meitä molempia himottaa hirmuisesti, ja etsimme paikkaa, jonne mennä rakastelemaan. Lähes epätoivoisina päätämme mennä huoltoaseman wc:hen siitä huolimatta, että monet ihmiset näkevät meidän menevän samaan koppiin. WC:n pönttö ja lattia ovat kuitenkin aivan ulosteen peitossa, mikä vie halut.

Menemme juhliin. Nyt nainen on yksiselitteisesti ex-tyttöystäväni. Juhlissa on vanhoja kouluaikaisia kavereitani ja heidän kavereitaan. Tervehdimme ihmisiä, kun yksi minulle tuntematon mies hyökkää kimppuuni. Hän lyö minua ja kaataa päälleni vettä, tai mahdollisesti boolimaljan sisällön. Ensihämmennyksestä toivuttuani vastaan hyökkäykseen, käyn miehen kimppuun ja kaadan hänet maahan. Mies makaa kyljellään, minä istun hänen päällään, hakkaan kaksin käsin hänen päätänsä lattiaan ja vaadin selitystä. Mies kertoo hyökänneensä, koska oli varma, että muuten minä hyökkäisin hänen kimppuunsa. Olen järkyttynyt selityksen epäoikeudenmukaisuudesta sekä siitä, ettei kukaan totea miehen tehneen väärin. Vertaan asetelmaa tilanteeseen, jossa Venäjä hyökkäisi Suomeen sillä verukkeella, että muuten Suomi olisi kuitenkin hyökännyt Venäjälle. Kukaan ei puutu tilanteeseen, ja pohdin mielessäni, jatkaako väittelyä vai poistuako juhlista.

Olemme ilmeisesti yhä samoissa juhlissa. Paikalla on myös lukiokaverini ex-tyttöystävä. Käymme keskustelua siitä, miten hänellä oli tapana pukeutua avariin kaula-aukkoihin ja miten hän sai sen vuoksi kutsumanimen "Figura". On epäselvää, oliko hän hyvillään vai pahoillaan saamastaan huomiosta.

Elämää natsimiehityksen aikaan

Uneksittu 23. huhtikuuta 1995:

Luokkatoverini A. ja K. ovat luonani kylässä, kun natsit miehittävät koko lähitienoon. Kaikki ihmiset tapetaan tai vangitaan, mutta me piiloudumme kotitalooni, eikä meitä löydetä. Natsit jäävät kuitenkin partioimaan aluetta, joten emme voi mennä ikkunoihin tai sammuttaa talossa palavia valoja. Minulla on jokin videonauha, joka meidän on tarkoitus ajankuluksemme katsoa yläkerran ikkunattomassa eteishuoneessa. Suljemme varmuuden vuoksi ovet muihin huoneisiin, kun tajuan, ettei talossa ole videoita, joten emme voi katsoa nauhaa.

Myöhemmin tulen alas olohuoneeseen. TV on auki, eikä se tunnu nyt ketään haittaavan. A. ja K. katsovat televisiota, josta tulee juuri James Bond -sarjan elokuva License to Kill. K. laulaa tunnussävelmää suomeksi: "Lupa tappaa-aa-aaa...." ja toteaa sitten, että laulussa on "ihan vitun tyhmät sanat". Sitten kuulemme yhden natsin touhuavan jotain aivan ikkunan alla ja menemme kaikki pitkin pituuttamme lattialle makaamaan.

Maailmanloppu Englannissa

Uneksittu 16. huhtikuuta 1997:

Olen englantilaisessa pikkukylässä vierailemassa jonkun perheen luona. En tunne heitä entuudestaan, mutta vietämme mukavia kesäpäiviä ja tutustumme toisiimme. Perheessä on isä ja äiti sekä tytär ja poika. Perheen tytär on nuori ja kaunis, ja vietän suurimman osan ajastani hänen kanssaan. Käymme lyhyillä romanttisilla retkillä; tyttö vie minut läheiselle järvelle, jossa on keskiaikaisen luostarin rauniot.

Eräänä päivänä tullessani perheen talon pihalle isä ja lapset ovat kuistilla ja katselevat huolestuneina taivaalle. Taivas on raskaiden mustien pilvien peittämä, ja ilmassa on pahaenteisyyttä. Isä kertoo minulle: "Nyt ne ovat tehneet sen, räjäyttäneet ydinpommin, tuhonneet maailman." Tuuli yltyy, ja isä käskee kaikki sisään ja kellariin. Kysyn, missä perheen äiti on. Hän on kuulemma samaisella järvellä, jossa tytär ja minä olemme käyneet retkellä. Isä ei tunnu piittaavan äidin kohtalosta, joten minä lähden hakemaan häntä. Perheen poika antaa minulle talon avaimen ennen kuin lukitsee oven.

Lähden juoksemaan metsää kohti katsellen samalla taivaalle. Mustat pilvet liikkuvat kuin nopeutetussa filmissä ja ovat uhkaavan matalalla. Sitten mäennyppylän takaa alkaa näkyä punertavaa hehkua, ja samassa metsä edessäni leimahtaa tuleen. Tajuan, etten selviä tästä.

Zappikivistä shakkinappuloita

Uneksittu 13. huhtikuuta 2015:

Äitini miesystävällä on vaivanaan sappikiviä. Ne poistuvat hänen kehostaan tunkeutumalla hänen vatsansa ihon (ja vaatteidenkin) läpi. Sappikivet ovat muodoltaan shakkipelin mustia nappuloita, ja ne on tehty pehmeästä kumimaisesta materiaalista. Yritän keventää tunnelmaa ja totean - Jukka Tilsan legendaarista lausetta löyhästi soveltaen - hilpeästi: "Zaahan näistä zappinappuloita!"

Yhteentörmäys kaivinkoneen kanssa

Uneksittu 1. huhtikuuta 2013:

Pyöräilen öisessä kaupungissa. Vastaani tulee tietyömaa, mutta kevyen liikenteen väylä näyttää jatkuvan suoraan työmaa-alueen läpi, joten jatkan matkaani. Alueella on kaivinkone työssä. Sen kauha kääntyy laajassa kaaressa suoraan minua päin. Kaadun maahan ja kiroan. Samalla näen yhden työmiehen kompuroivan kaivannossa ilmeisen humalassa.

Huudan ja kysyn: "Kännissäkö näitä töitä tehdään?" Kaivinkoneen kuski – joka ei ole humalassa – ei pahoittele tapaturmaa vaan nauraa ivallisesti ja sanoo, että kiertotie on merkitty selvästi. Menen katsomaan, mutta kiertotiemerkintä on vähintäänkin epämääräinen.

Machetella tunkeilijaa päähän

Uneksittu 6. tammikuuta 1996:

Kolme lihavaa, rumaa ja epämuodostunutta miestä yrittää tunkeutua kotitaloomme. Haen macheten ja käsken miehiä poistumaan. He eivät tottele, joten alan hakata heitä machetella. Unen väkivalta on hyvin tarkkaan kuvattua: pää halki, käsi poikki, olkapäästä läpi.