sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Valhestelusta on maailma rakennettu

Uneksittu 22. helmikuuta 2004:

Olen Ilokiven takahuonetiloissa. Siellä on myös Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä Jouni Salo ja joku toinen henkilö. Sanon heille: ”Valhestelusta on maailma rakennettu.”

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Nurmion kyydissä Iggyn keikalle

Uneksittu 19. helmikuuta 2010:

Olen autossa, jota ajaa Tuomari Nurmio. Hän ajaa pitkin hiekkatietä hurjaa vauhtia, niin että auto heittelehtii kaarteissa pelottavasti.

Myöhemmin olen kaverini kanssa Iggy Popin keikalla. Keikkapaikka on erikoinen: lava on ainakin viisi metriä yleisön yläpuolella. Suurin osa ihmisistä jättäytyy taaemmaksi nähdäkseen lavalle; vain minä ja kaverini uskaltaudumme lavan alle. Iggy alkaa räkiä päällemme.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Metatason journalismia luostarissa

Uneksittu 15. helmikuuta 2014:

Olen paikassa, joka on vaihtelevasti joko sukuni vanha talo Nokialla tai itäeurooppalainen maatilaluostari. Keskustelen työkaverini kanssa kirjoittamastani lehtijutusta. Olen halunnut käyttää siinä jotain viittausta Vanhaan Testamenttiin. Kollegani on ehdottanut minulle, että rinnastaisin tämän kyseisen kohdan vielä johonkin toiseen Raamatun kohtaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä veisi tekstin metatason liian pitkälle. Samalla minua nolottaa, että työkaverini on nähnyt niin paljon vaivaa juttuni edistämiseksi, että on kaivanut esiin toisen Raamatun kohdan.

Myöhemmin keskustelen aiheesta vielä puisen pöydän ääreen kerääntyneen seurueen kanssa. Ryhmässä on ainakin ukrainalaisia ortodoksipappeja ja yksi iäkäs ruotsalainen rouva. Ruotsalaisnainen osallistuu keskusteluun venäjäksi, ja harmittelen, kun en ymmärrä.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Richie Havens vittumaisena

Uneksittu 2. helmikuuta 2014:

Istun täyden linja-auton takapenkillä. Vieressäni on muusikkoystäväni, ja penkin oikeanpuoleisessa reunassa muusikko Richie Havens. Ystäväni ja Havensin välissä istuva nuori musta nainen alkaa laulaa Havensin Freedom-biisiä, ja minä taputan käsillä tahtia. Havens kuuntelee tarkkaavaisena, mutta viittoo minua lopettamaan taputuksen. Aikansa kuunneltuaan hän pitää hieman äkäisen puheenvuoron siitä, miten musiikkia tulee kunnioittaa. Havens vetoaa siihen, että me emme voi tietää, miltä hänestä miljonäärinä tuntuu. Ystäväni komppaa Havensin näkemystä, mutta minä ihmettelen hänen ylimielisyyttään.