Vammainen esitelmöitsijä riehuu

Uneksittu 30. joulukuuta 2013:

Olen suuressa vanhassa rakennuksessa, jossa on useita kerroksia ja joka kerroksessa lukuisia huoneita ja portaikkoja. Kuljen rakennuksessa ympäriinsä jotain etsien. Sitten minun pitää palata sisäänkäynnin luo, sillä alkamassa on seminaari, johon osallistun. Löydän tieni suureen auditorioon, joka on muusta rakennuksesta poiketen täysin moderni. Seminaarin ensimmäisenä puhujana on lievästi vammainen nainen, joka liikkuu jonkinlaisen sähköpolkupyörän avustamana. Hän hermostuu jostakin hänelle esitetystä kysymyksestä niin, että törmäilee pyörällään pitkin seiniä eikä saa suuttumukseltaan sanottua juuri mitään. Ihmiset alkavat poistua auditoriosta naisen riehumiseen kyllästyneinä.

Tangonopetusta ja homostelua

Uneksittu 15. joulukuuta 2009:

Punatukkainen nainen opettaa minulle argentiinalaista tangoa puolityhjässä karaokeräkälässä. Opetuksessa on voimakas eroottinen lataus jalkapeleineen, mutta minua nolottaa, kun tallon naisen varpaille.

Käyn miesten wc:ssä, joka on hyvin likainen. Hyvin pukeutunut homopari tyydyttää siellä toisiaan täysin avoimesti. Miehet laukeavat toistensa käsille. Näky on minusta vastenmielinen, mutta yritän olla piittaamatta siitä ja menen kusilaarille. Sivullinen asiakas harmittelee, ettei saanut homoparin toimitusta kuvattua videolle. En ole varma, olisiko se ollut hänen mielestään kiihottavaa vai koomista.

Palaan baarin puolelle ja jatkamme tanssinopetusta. Seuraa osio, jossa konttaamme molemmat lattialla, ja siirrämme vuorotellen toisemme sivuun, jotta voimme kontata toistemme ohi. Tämä kuvio liittyy Budan (mutta ei Pestin) piiritykseen joskus 1000-luvulla; joku ruhtinatar oli tanssinut tällä tavoin ilmaistakseen, että kaupunki antautuu.

Nainen kysyy, onko minusta liian kylmä ilma käydä ulkona. Ymmärrän kysymyksen kutsuksi lähteä kuhertelemaan ja vastaan, että ei missään nimessä.

Etsintää teatterissa

Uneksittu 10. marraskuuta 2009:

Olen Jyväskylän kaupunginteatterissa (joka on paljon todellista sokkeloisempi) seuraamassa ystäväni R:n pitämää joulukonserttia. R. on suuri tähti ja sali on täynnä. Ohjelma on lyhyehkö, mutta jaettu silti kolmeen osaan ja sisältää väliajan. Konserttiin on luotu näytelmällisyyttä laulujen välijuontoihin, joissa lavalla on mukana nuori tyttö, muka R:n tytär, mutta oikeasti vain näyttelijä.

Väliajalla menen ala-aulaan. Käyttämäni portaikon yläpäässä on entinen tyttöystäväni, joka toimii jonkinlaisena aulavahtimestarina. Hän ei huomaa minua, vaikka kuljen aivan hänen ohitseen, enkä itse ota häneen kontaktia. Tapaan väliajalla ohimennen tuttuja, palaan sitten saliin, mutta en näe enää exääni. Lähden vielä uudestaan aulaan häntä etsimään, vaikka konsertin kuulutetaan jatkuvan muutaman minuutin päästä. Häntä ei näy, mutta jotkut muut henkilökunnan jäsenet ymmärtävät minun etsivän häntä ja tulevat kertomaan, että hän lähti jo jonnekin. Hekin ovat selvästi huolissaan hänestä. Kysyn joltakulta, mitä exälleni oikein kuuluu, mutta hän ei osaa kertoa muuta kuin että tämä on kuulemma nukkunut huonosti.

Keltaisella kangastiellä

Uneksittu 2. joulukuuta 2013:

Ajan syrjäisellä maantiellä autoa, joka muistuttaa varhaisimpia Fordin T-malleja. Autossa on kankainen katto, ja tuulilasi on nostettava itse ylös, jos haluaa. Turvavyötä ei ole, ja ajaessani huiman jyrkkää alamäkeä minun on painettava jalkani lattiaa vasten, etten putoaisi penkiltä tuulilasin yli. Auton jarrut eivät tunnu toimivan kunnolla.

Yhtäkkiä tie vie minut suureen keltaiseen festivaalitelttaan. Olen teltan katon rajassa. Auto on kapean kankaan päällä. "Kangastie" johtaa jyrkästi alaspäin, ja tajuan, etten pysty ajamaan siitä, sillä vaara auton suistumiseen pois kankaan päältä on liian suuri. Alhaalla maan tasossa näen kitaristi Tuomas Luukkosen. Huudan hänelle pyytääkseni apua. Samalla kuitenkin huomaan, että pystyn laskemaan auton käteni varassa alas; se ei paina montakaan kiloa.