Uneksittu 25. heinäkuuta
1995:
Olen kotona kahden ystäväni kanssa, kun maapallon ilmakehä alkaa paeta avaruuteen. Mietimme olosuhteet huomioiden varsin rauhallisina, mitä tulisi tehdä. Ilman haihtuminen tapahtuu hitaasti, mutta huomaamme, että hengittäminen käy pikkuhiljaa vaikeaksi. Päätämme mennä talon vintille, koska se on muka sen verran tiivis, että siellä ilma säilyy kauemmin. Ikkunasta näemme, että ulkona on läpitunkematon hernerokkasumu. Vintiltä löydämme kolmet happilaitteet, mutta niissäkin on happea vain lyhyeksi ajaksi. Arvelemme, että Monitoimitalolla on varmaankin suuret happisäiliöt. Toinen ystävistäni päättää uskaltautua happilaitteen kanssa ulos sumuun.
Olen kotona kahden ystäväni kanssa, kun maapallon ilmakehä alkaa paeta avaruuteen. Mietimme olosuhteet huomioiden varsin rauhallisina, mitä tulisi tehdä. Ilman haihtuminen tapahtuu hitaasti, mutta huomaamme, että hengittäminen käy pikkuhiljaa vaikeaksi. Päätämme mennä talon vintille, koska se on muka sen verran tiivis, että siellä ilma säilyy kauemmin. Ikkunasta näemme, että ulkona on läpitunkematon hernerokkasumu. Vintiltä löydämme kolmet happilaitteet, mutta niissäkin on happea vain lyhyeksi ajaksi. Arvelemme, että Monitoimitalolla on varmaankin suuret happisäiliöt. Toinen ystävistäni päättää uskaltautua happilaitteen kanssa ulos sumuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti