Uneksittu 16.
huhtikuuta 1997:
Olen englantilaisessa pikkukylässä vierailemassa jonkun perheen luona. En tunne heitä entuudestaan, mutta vietämme mukavia kesäpäiviä ja tutustumme toisiimme. Perheessä on isä ja äiti sekä tytär ja poika. Perheen tytär on nuori ja kaunis, ja vietän suurimman osan ajastani hänen kanssaan. Käymme lyhyillä romanttisilla retkillä; tyttö vie minut läheiselle järvelle, jossa on keskiaikaisen luostarin rauniot.
Eräänä päivänä tullessani perheen talon pihalle isä ja lapset ovat kuistilla ja katselevat huolestuneina taivaalle. Taivas on raskaiden mustien pilvien peittämä, ja ilmassa on pahaenteisyyttä. Isä kertoo minulle: "Nyt ne ovat tehneet sen, räjäyttäneet ydinpommin, tuhonneet maailman." Tuuli yltyy, ja isä käskee kaikki sisään ja kellariin. Kysyn, missä perheen äiti on. Hän on kuulemma samaisella järvellä, jossa tytär ja minä olemme käyneet retkellä. Isä ei tunnu piittaavan äidin kohtalosta, joten minä lähden hakemaan häntä. Perheen poika antaa minulle talon avaimen ennen kuin lukitsee oven.
Lähden juoksemaan metsää kohti katsellen samalla taivaalle. Mustat pilvet liikkuvat kuin nopeutetussa filmissä ja ovat uhkaavan matalalla. Sitten mäennyppylän takaa alkaa näkyä punertavaa hehkua, ja samassa metsä edessäni leimahtaa tuleen. Tajuan, etten selviä tästä.
Olen englantilaisessa pikkukylässä vierailemassa jonkun perheen luona. En tunne heitä entuudestaan, mutta vietämme mukavia kesäpäiviä ja tutustumme toisiimme. Perheessä on isä ja äiti sekä tytär ja poika. Perheen tytär on nuori ja kaunis, ja vietän suurimman osan ajastani hänen kanssaan. Käymme lyhyillä romanttisilla retkillä; tyttö vie minut läheiselle järvelle, jossa on keskiaikaisen luostarin rauniot.
Eräänä päivänä tullessani perheen talon pihalle isä ja lapset ovat kuistilla ja katselevat huolestuneina taivaalle. Taivas on raskaiden mustien pilvien peittämä, ja ilmassa on pahaenteisyyttä. Isä kertoo minulle: "Nyt ne ovat tehneet sen, räjäyttäneet ydinpommin, tuhonneet maailman." Tuuli yltyy, ja isä käskee kaikki sisään ja kellariin. Kysyn, missä perheen äiti on. Hän on kuulemma samaisella järvellä, jossa tytär ja minä olemme käyneet retkellä. Isä ei tunnu piittaavan äidin kohtalosta, joten minä lähden hakemaan häntä. Perheen poika antaa minulle talon avaimen ennen kuin lukitsee oven.
Lähden juoksemaan metsää kohti katsellen samalla taivaalle. Mustat pilvet liikkuvat kuin nopeutetussa filmissä ja ovat uhkaavan matalalla. Sitten mäennyppylän takaa alkaa näkyä punertavaa hehkua, ja samassa metsä edessäni leimahtaa tuleen. Tajuan, etten selviä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti