Uneksittu 28.
tammikuuta 1996:
Vaellan yksikseni ydinsodan autioittamassa maailmassa. Olen ilmeisesti kulkenut jo vuosien ajan kohtaamatta yhtään elävää ihmistä, kun saavun lumisen kuusimetsän keskellä piilossa olevan giganttisen rakennelman luo, jossa tapaan muita ihmisiä. Kyseessä on eräänlainen yhden rakennuksen muodostama kaupunki. Kaupungista on loppunut energia jo kauan aikaa sitten, mutta ratkaisen ongelman lakaisemalla lumet heidän aurinkokennojensa päältä – sivistyksellisen regression kokeneet ihmiset eivät enää tienneet, mistä heidän kaupunkinsa energia tulee.
Vaellan yksikseni ydinsodan autioittamassa maailmassa. Olen ilmeisesti kulkenut jo vuosien ajan kohtaamatta yhtään elävää ihmistä, kun saavun lumisen kuusimetsän keskellä piilossa olevan giganttisen rakennelman luo, jossa tapaan muita ihmisiä. Kyseessä on eräänlainen yhden rakennuksen muodostama kaupunki. Kaupungista on loppunut energia jo kauan aikaa sitten, mutta ratkaisen ongelman lakaisemalla lumet heidän aurinkokennojensa päältä – sivistyksellisen regression kokeneet ihmiset eivät enää tienneet, mistä heidän kaupunkinsa energia tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti