Uneksittu 2. helmikuuta 2014:
Istun täyden linja-auton takapenkillä. Vieressäni on muusikkoystäväni, ja penkin oikeanpuoleisessa reunassa muusikko Richie Havens. Ystäväni ja Havensin välissä istuva nuori musta nainen alkaa laulaa Havensin Freedom-biisiä, ja minä taputan käsillä tahtia. Havens kuuntelee tarkkaavaisena, mutta viittoo minua lopettamaan taputuksen. Aikansa kuunneltuaan hän pitää hieman äkäisen puheenvuoron siitä, miten musiikkia tulee kunnioittaa. Havens vetoaa siihen, että me emme voi tietää, miltä hänestä miljonäärinä tuntuu. Ystäväni komppaa Havensin näkemystä, mutta minä ihmettelen hänen ylimielisyyttään.
Istun täyden linja-auton takapenkillä. Vieressäni on muusikkoystäväni, ja penkin oikeanpuoleisessa reunassa muusikko Richie Havens. Ystäväni ja Havensin välissä istuva nuori musta nainen alkaa laulaa Havensin Freedom-biisiä, ja minä taputan käsillä tahtia. Havens kuuntelee tarkkaavaisena, mutta viittoo minua lopettamaan taputuksen. Aikansa kuunneltuaan hän pitää hieman äkäisen puheenvuoron siitä, miten musiikkia tulee kunnioittaa. Havens vetoaa siihen, että me emme voi tietää, miltä hänestä miljonäärinä tuntuu. Ystäväni komppaa Havensin näkemystä, mutta minä ihmettelen hänen ylimielisyyttään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti