Uneksittu 2. maaliskuuta
1996:
Olen kahden tuntemattoman tytön kanssa laiturilla suuren
järven rannalla. Järvellä on joko uponnut laiva tai sinne on
pudonnut lentokone, ja ihmettelemme rantaan ajautuvaa hylkytavaraa.
Tytöistä toisella on vaaleat hiukset, ja hän on hyvin
tiukkapipoinen. Hän jahtaa tavaroita. Toisella on punaruskeat
hiukset, ja hän on hippihenkinen luonnonlapsi. Hippityttö ja minä
yritämme rakastella, mutta vaikka olemme jo riisuneet vaatteemme, ne
ilmestyvät kerta toisensa jälkeen tiellemme.
Tuli tämä mieleen (Netin mukaan Uuno Kailaan Helvetti, oma yleissivistykseni on heikko):
VastaaPoistaMinä heräsin silkkityynejän päältä,
salit hohteli kullalta, loisteli jäältä,
ja naisia, paljaita sieltä täältä,
minun vuoteeni tanssien ympäröi,
ja nurkassa piru pianoa löi.
Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
"Mikä paikka tää, ei tunnu tää elämältä,
ei myöskään ikävältä,
onko naisia nää?"
"On, naisia on", piru rähinöi
ja mielettömästi pianoa löi.
Minun mainen haluni heräsi silloin,
sitä tuntenut olin jo monin illoin,
ja piru-herralta kysyin:
"Näitä lempiä saako?"
"Saa, lempiä saa", piru rähinöi
ja aivan hurjasti pianoa löi.
Vein naisista kauneimman vuoteellein
kädet kauniit kiertyivät kaulallein,
ja nurkassa piru pianoa löi.
Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas, veljet mitä!
sillä ei ollutkaan sitä!
Minun ruumiini himosta kihelmöi,
luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä,
"Kuinka olla näin voiskaan?"
"Ei helvetti tää muuten oiskaan!"
Piru rähinöi
ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.