Vaarallinen räme

Uneksittu 24. maaliskuuta 1995:
 

Olen mukana pienessä seurueessa, ja taitamme matkaa jonkinlaisella lautalla pitkin järvenselkää. Mukana ovat ainakin luokkatoverini M. ja K. Järven ylittää valtavan pitkä ja korkea silta. Sillalta hyppää jatkuvasti itsemurhaajia alas järveen. Alittaessamme siltaa näemme, kuinka hyppääjät veteen osuessaan pomppaavat kerran kuin hidastetussa filmissä ja vajoavat vasta toisen kerran veteen osuessaan.

Lauttamme saapuu oudolle rämealueelle. Kasvillisuus on täysin vierasta, kuin toiselta planeetalta, ja kasvaa hyvin tiheässä – ainoastaan kapea väylä kulkee keskellä. Lautalla vallitsee painostava tunnelma – on kuin lauttamme olisi ainoa turvallinen paikka keskellä hengenvaarallista rämettä. Sitten väylällekin ilmestyy kasveja, jotka muistuttavat hieman palmupuun latvusta. Kohta kasvit tukkivat koko väylän. Ajattelen, että niiden yli ei saa kulkea, mutta niitä on mahdoton väistää. Aina kun lautta kulkee kasvin yli, sen vauhti hidastuu huomattavasti.
 

Sitten rämealue loppuu ja vaihtuu tavalliseksi metsämaisemaksi. Lähellä on lähes pystysuora kallioseinämä, jonka juurella kulkee rautatie. Ylempänä seinämässä on louhittu "porras", jota pitkin kulkee toinen samansuuntainen rautatie. Tulemme tämän portaan päälle, niin että vasemmalla puolellamme on 10 metrin pudotus alaspäin ja oikealla puolella kallioseinämä nousee suoraan ylöspäin. Vähän matkaa edessäpäin molemmat rautatiet sukeltavat tunneliin.

Kiipeän rinnettä ylöspäin. Lauttamme on muuttunut resiinaksi, vaikkei kuljekaan raiteita pitkin, ja luokkatoverini nousevat sillä loivaan ylämäkeen ylemmän rautatietunnelin sivusta. Heiltä loppuu vauhti, ja resiina lähtee vierimään rinnettä alaspäin yhä kiihtyvällä vauhdilla. Resiina uhkaa suistua kallioseinämän partaalta alas. Huudan pojille, he hyppäävät vauhdista pois, ja resiina törmää puuhun. Sitten molemmilla radoilla kulkee lukuisa määrä junia molempiin suuntiin.