Uneksittu 10.
marraskuuta 2009:
Olen Jyväskylän
kaupunginteatterissa (joka on paljon todellista sokkeloisempi)
seuraamassa ystäväni R:n pitämää joulukonserttia. R. on suuri tähti
ja sali on täynnä. Ohjelma on lyhyehkö, mutta jaettu silti kolmeen
osaan ja sisältää väliajan. Konserttiin on luotu
näytelmällisyyttä laulujen välijuontoihin, joissa lavalla on
mukana nuori tyttö, muka R:n tytär, mutta oikeasti vain
näyttelijä.
Väliajalla menen ala-aulaan. Käyttämäni portaikon yläpäässä on entinen tyttöystäväni, joka toimii jonkinlaisena aulavahtimestarina. Hän ei huomaa minua, vaikka kuljen aivan hänen ohitseen, enkä itse ota häneen kontaktia. Tapaan väliajalla ohimennen tuttuja, palaan sitten saliin, mutta en näe enää exääni. Lähden vielä uudestaan aulaan häntä etsimään, vaikka konsertin kuulutetaan jatkuvan muutaman minuutin päästä. Häntä ei näy, mutta jotkut muut henkilökunnan jäsenet ymmärtävät minun etsivän häntä ja tulevat kertomaan, että hän lähti jo jonnekin. Hekin ovat selvästi huolissaan hänestä. Kysyn joltakulta, mitä exälleni oikein kuuluu, mutta hän ei osaa kertoa muuta kuin että tämä on kuulemma nukkunut huonosti.
Väliajalla menen ala-aulaan. Käyttämäni portaikon yläpäässä on entinen tyttöystäväni, joka toimii jonkinlaisena aulavahtimestarina. Hän ei huomaa minua, vaikka kuljen aivan hänen ohitseen, enkä itse ota häneen kontaktia. Tapaan väliajalla ohimennen tuttuja, palaan sitten saliin, mutta en näe enää exääni. Lähden vielä uudestaan aulaan häntä etsimään, vaikka konsertin kuulutetaan jatkuvan muutaman minuutin päästä. Häntä ei näy, mutta jotkut muut henkilökunnan jäsenet ymmärtävät minun etsivän häntä ja tulevat kertomaan, että hän lähti jo jonnekin. Hekin ovat selvästi huolissaan hänestä. Kysyn joltakulta, mitä exälleni oikein kuuluu, mutta hän ei osaa kertoa muuta kuin että tämä on kuulemma nukkunut huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti