Uneksittu 2.
joulukuuta 2013:
Ajan syrjäisellä maantiellä autoa, joka muistuttaa varhaisimpia Fordin T-malleja. Autossa on kankainen katto, ja tuulilasi on nostettava itse ylös, jos haluaa. Turvavyötä ei ole, ja ajaessani huiman jyrkkää alamäkeä minun on painettava jalkani lattiaa vasten, etten putoaisi penkiltä tuulilasin yli. Auton jarrut eivät tunnu toimivan kunnolla.
Yhtäkkiä tie vie minut suureen keltaiseen festivaalitelttaan. Olen teltan katon rajassa. Auto on kapean kankaan päällä. "Kangastie" johtaa jyrkästi alaspäin, ja tajuan, etten pysty ajamaan siitä, sillä vaara auton suistumiseen pois kankaan päältä on liian suuri. Alhaalla maan tasossa näen kitaristi Tuomas Luukkosen. Huudan hänelle pyytääkseni apua. Samalla kuitenkin huomaan, että pystyn laskemaan auton käteni varassa alas; se ei paina montakaan kiloa.
Ajan syrjäisellä maantiellä autoa, joka muistuttaa varhaisimpia Fordin T-malleja. Autossa on kankainen katto, ja tuulilasi on nostettava itse ylös, jos haluaa. Turvavyötä ei ole, ja ajaessani huiman jyrkkää alamäkeä minun on painettava jalkani lattiaa vasten, etten putoaisi penkiltä tuulilasin yli. Auton jarrut eivät tunnu toimivan kunnolla.
Yhtäkkiä tie vie minut suureen keltaiseen festivaalitelttaan. Olen teltan katon rajassa. Auto on kapean kankaan päällä. "Kangastie" johtaa jyrkästi alaspäin, ja tajuan, etten pysty ajamaan siitä, sillä vaara auton suistumiseen pois kankaan päältä on liian suuri. Alhaalla maan tasossa näen kitaristi Tuomas Luukkosen. Huudan hänelle pyytääkseni apua. Samalla kuitenkin huomaan, että pystyn laskemaan auton käteni varassa alas; se ei paina montakaan kiloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti