Uneksittu 2. elokuuta 2014:
Saavun Senegaliin maarajan yli polkupyörää taluttaen. Olen ilmeisesti tulossa tapaamaan japanilaisystävääni. Päädyn pieneen, nuhjuiseen kauppakeskukseen ja siellä sijaitsevaan jäätelöbaariin. Valitsen aikani jäätelömakuja, kunnes huomaan, että saatavilla on vain yhtä makua. Lompakossani ei ole rahaa, ja ajattelen maksaa pankkikortilla, mutta tajuan, että sen asetuksissa kortti on rajattu toimimaan vain Suomen ja Pohjoismaiden alueella.
Myöhemmin olen Tunisiassa menossa rautatieasemalle. Sieltä lähtee junia Vaasaan ja Kokkolaan; päättelen junien ajavan ensin Tunisin satamaan, josta ne kuljetetaan laivalla Vaasan satamaan. Juna on tavarajuna, mutta ottaa matkustajiakin kyytiin. Nostan polkupyöräni avovaunun lavalle, jossa on tiilikuorma. Koitan asetella pyöräni nojaamaan valkoista tiilipinoa vasten ja asetun itse istumaan siten, että selkäni tukee pyörää. Edessäni kyydissä on keski-ikäinen nainen, joka näyttää suomalaiselta ja lukee suomenkielistä kirjaa. Tervehdin häntä. Sitten samaan kyytiin tulevat myös teatteriohjaaja Juha Hurme ja hänen lavastajaystävänsä. Tervehdin heitäkin, ja naureskelemme sattumalle, joka on tuonut meidät samaan aikaan näin etäiseen paikkaan.
Saavun Senegaliin maarajan yli polkupyörää taluttaen. Olen ilmeisesti tulossa tapaamaan japanilaisystävääni. Päädyn pieneen, nuhjuiseen kauppakeskukseen ja siellä sijaitsevaan jäätelöbaariin. Valitsen aikani jäätelömakuja, kunnes huomaan, että saatavilla on vain yhtä makua. Lompakossani ei ole rahaa, ja ajattelen maksaa pankkikortilla, mutta tajuan, että sen asetuksissa kortti on rajattu toimimaan vain Suomen ja Pohjoismaiden alueella.
Myöhemmin olen Tunisiassa menossa rautatieasemalle. Sieltä lähtee junia Vaasaan ja Kokkolaan; päättelen junien ajavan ensin Tunisin satamaan, josta ne kuljetetaan laivalla Vaasan satamaan. Juna on tavarajuna, mutta ottaa matkustajiakin kyytiin. Nostan polkupyöräni avovaunun lavalle, jossa on tiilikuorma. Koitan asetella pyöräni nojaamaan valkoista tiilipinoa vasten ja asetun itse istumaan siten, että selkäni tukee pyörää. Edessäni kyydissä on keski-ikäinen nainen, joka näyttää suomalaiselta ja lukee suomenkielistä kirjaa. Tervehdin häntä. Sitten samaan kyytiin tulevat myös teatteriohjaaja Juha Hurme ja hänen lavastajaystävänsä. Tervehdin heitäkin, ja naureskelemme sattumalle, joka on tuonut meidät samaan aikaan näin etäiseen paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti